Sahramin solmut

perjantaina, elokuuta 17, 2007

Samaa sakkia

Esikoisella oli tänään hammaslääkäri (tai hammashoitajan vastaanotto, päällysti pari takahammasta, joissa on puutteellinen kiille), joten hain hänet koulusta kesken viimeisen tunnin. Ehdin juuri sopivasti, tulivat luokan ovesta ulos kun astuin koulun ulko-ovesta sisään. Sakari huuteli heiheitä vielä luokan ovelta ja opettaja kehui, kuinka mukava viikko on ollut. Mukavaahan se on sellaista kuulla!

Esikoinen oli hiki päässä, laitatin hänelle aamulla lenkkarit jalkaan - ja ihan turhaan. Vaikka tänään olikin tuulispäivä (sähkötkin ovat pätkinet moneen kertaan) niin kuumaa on piisannut. Sandaalit olisivat olleet ihan omiaan. Ja huomasin senkin, että pitänee ostaa vähän isommat lenkkarit ekaluokkalaiselle.

Kotona mukulat söivät hyvällä ruokahalulla poronkäristystä, tai lähinnä poroa, liemi jää kyllä syömättä. Kävin kaivamassa kasvimaalta pottuja. Rosamundaan on iskenyt rutto - en tiedä mikä on virallinen nimi. Joku sienitauti, ensin lehdet ovat pilkulliset, muuttuvat nopeasti ruskeiksi ja sitten pehmenee jo varret. Onneksi mukulat eivät mene ihan heti, tosin yhdessä pesässä mukulatkin haisivat mädälle. Hirveä lemu, heitin ne suosiolla pois enkä edes yrittänyt pestä ja katsoa, olisiko löytynyt syötäväksi kelpaavia.

Valkoiset potut ovatkin ihan kunnossa, en tiedä, johtuuko siitä, että ne eivät kasva niin umpeenkasvaneessa kohdassa, eli tuuli pääsee kuivaamaan kasvustoa eikä kosteus jää hautomaan. Punaisten perunoiden vieressä kasvaa maissit, ja ne toimivat kyllä liiankin hyvin tuulensuojana.
Kylällä kiertelyn tulos oli, että muilla perunanvarret ovat menneet kokonaan, lajikkeesta riippumatta.

Mukuloiden meno yltyi turhan riehakkaaksi, joten komensin heidät trampoliiniin poppimaan. Muropaketti muiden mukana. On muuten ihan mahoton kakara välillä, pyykkiäkin kun olin ripustamassa, niin poika juoksi ympyrää kunnes ei enää pysynyt jaloillaan, ja kun maailma lakkasi keinumasta, jatkoi juoksuaan.

Kyllästyttyään poppimaan mukulat pelmahtivat sisälle, yksi kerrallaan. Esikoinen tuli virnuilemaan viereeni - naama oli kuorrutettu koivunsiemenillä. Jaaha - pesulle! Neiti tulee myös kihertäen viereen, sama tulos. Ja kohta töpöttelee Muropaketti, naamallaan myös koivunsiemeniä. Kun komennan häntä pesulle, saan vastaani vallan vallattoman naurunkiherryksen. Metakka vaan yltyy vessassa, kun yrittävät kaikki kolme mahtua pesemään naamaansa yhtä aikaa.

Lopulta oli pakko suostua uimaan - kylmää minun mielestäni, mutta oikeasti ihan lämmintä. Ilmassa on kuitenkin syksyn tuntua - johtuuko se sitten noista koivunroskista vai kovasta tuulesta, en tiedä.

Tunnisteet: , ,

1 Comments:

At 1:12 ap., Blogger MysteryKnitter said...

Mäkin kiersin meidän olkkarin maton keskustakuviota pienenä niin kauan, että maailma kieppui silmissä.

 

Lähetä kommentti

<< Home