Sahramin solmut

perjantaina, maaliskuuta 21, 2008

Viime aikojen tuotoksia

Pääsiäinen alkoi tutuissa merkeissä, esikoiselle nousi yön aikana kuume. Onneksi emme ole tehneet sen kummempia suunnitelmia pyhiksi - on tullut todettua, että suunnitelmat tuppaavat muuttumaan.

Viime aikoina on ollut hieman kiirettä. Ei puhettakaan, että olisin ylipäätään edes muistanut koko pääsiäistä, onneksi koulusta ja hoidoista sentään tuli kotiinpäin virpomisvitsoja, pakollinen virpomiskierros oli siis mahdollinen.

Käsityötkin ovat olleet viimeiset ajat mallia totaalisen aivotonta vääntämistä. Pikkusiskolle ajattelin syntymäpäivälahjaksi huivia. Litistetty peruskolmiohuivi virkattuna, Novitan Nina (50%muovia, 50% merinovillaa - sitä pahamaineista aivan taatusti). Laitanko hapsut vai enkö laita?


Aloitin huivin vielä varmuuden vuoksi pisimmältä sivulta, että saisin onnistumisen kokemuksia ryytyjen huvetessa kerros kerrokselta.

Vielä aivottomampaa oli työn alla jo jokin aika sitten, pinnasta tuli ainaoikealla näin suloista.


Jouduin lähettämään miehen pikapikaa kameraostoksille, kun vanha kamera iha yht'äkkiä päätti ryhtyä punaamaan kaikki kuvat. Minähän en sellaisen kanssa leiki - ja tämä uusi kamera, vaikka onkin vain modernimpi versio vanhasta, on todella hyä. Ei enää tärähtäneitä kuvia (turha luulo, eiköhän niitä tule entistä enemmän, muistikortille mahtuu 1010 kuvaa...)

Lopputulos on vauvanpeite, vaakatilkun periaatteella tehty. Niden lisäksi piti tikutella vielä neulesetti, putkisukat ja pikktumput sekä siksak-myssy - myssy tosin oli solmiamisnauhoja vaille valmis jo lokakuussa. - lankana Silke Alpaca (Hjerte garnin lanka) ja aivan unelmanpehmeää karheissa käsissä. Lanka tosin on ohutta kuin mikä, eipä näitä vauvakokoisia neuleita suurempia paljoa jaksaisi tikutella (vaikka jouduinkin käyttämään 3½ puikkoja etten saanut ihan peltiä aikaan).



Kaikkein aikaavievin projekti tuli eteen aivan yllättäen, jo viime kesänä. Lopulta lääkärit saivat keskenään aikaan kompromissin ja pikkuinen leikattiin maailmaan 14.3.208 klo 9.58 rv37+3. Pojalla oli komeat mitat 3770g/53cm pienistä viikoista huolimatta. Mitähän mitat olisivat olleet, jos olisi odotettu synnytyslääkärin ehdottamaan rv39 asti? (Lastenlääkäri ehdotti sektiota jo rv35 jälkeen).

Pienen keuhkojen kypsyttelyn ja vuorokauden valohoidon jälkeen tänään saimme oravanpoikasemme kotiin.


Haalarikin on minun tekemäni, esikoiselle tein samanlaisen sinisenä ja lintusia odotellessa tein tämän. Silloin se jäi virattomaksi, mutta nyt on onneksi käyttöä!

11 Comments:

At 3:44 ip., Anonymous Anonyymi said...

Mitä mitä mitä?!?! Ihanaa! Onnittelut!

Hanna G

 
At 4:00 ip., Anonymous Anonyymi said...

Siis ihan oikeasti?
Onnea ja lähettäköön Taivaan Isä paljon enkeleitä pienen matkaan.

seijap

 
At 4:04 ip., Blogger Villasukka said...

Out of the blue!!! Onnea sylin täydeltä koko perheelle.

 
At 4:55 ip., Blogger Ziina said...

Onnea! Tätä ei todellakaan osattu arvata:)

 
At 6:09 ip., Blogger muoriska said...

No nyt niitä käsitöitä sitten riittää?? :)

Onnea koko perheelle.

 
At 6:56 ip., Anonymous Anonyymi said...

Oikein paljon onnea :=) Jotenkin likutuin ihan kyyneliin asti. ***RUTISTAA kovaa ***

Kirjeessäsi oli selvä vihje, mutta ajatelin olla kyselemättä sen enenpää.. Nythän se sitten on virallista.

 
At 10:37 ip., Anonymous Anonyymi said...

Hehee =), vähän aikaa mietin ja yhdistelin. On se oravanpoikanen kyllä suloinen, ja niin hienoissa tamineissakin. Onnea kovasti vielä!

 
At 9:57 ap., Blogger mammaliini said...

grattis grattis! onpas söpö pikkuvilperi :). tahtois kans tollaisen!

 
At 12:18 ip., Anonymous Anonyymi said...

Onnea!

 
At 4:12 ip., Anonymous Anonyymi said...

Ihan hirmuisesti onnea, varmasti koko klubin puolesta!!En tiedä seuraako kukaan muu meistä blogiasi mutta Åbo valvoo aina kuulumisia!!!

 
At 7:36 ip., Anonymous Anonyymi said...

myöhässä luen blogiasi,mutta pikkuiselle enkelien varjelusta ja tervetuloa maailmaan. Sinulle iloa ja rakkautta jaettavaksi,sehän vaan lisääntyy kun sitä jakaa.

 

Lähetä kommentti

<< Home