Kuuma linja
Mies soitti töistä ja siinä jutellessani kävin sitten lisäämässä puita saunanpesään.
Ei, ei sentään, luuri löytyi lauteilta. Aika lämmin se silti oli, vaikkei pesään asti päätynytkään. Ei auttaisi tuhota luuria, noita lankapuhelimia langattomina kun ei enää meinaa niitäkään löytyä, langallisina vielä vähemmän.
Kun olin ylä-asteella, meillä oli paikallisen puhelinlaitoksen vuokrapuhelin. Se oli siitä hyvä, että jos ukkonen tuhosi puhelinkojeen, niin puhelinlaitos toi uuden tilalle.
Se vaihdettiin vähintään kerran vuodessa uuteen.
Eilen itsenäisyyspäivää juhlistamassa meillä oli ruokavieras. Mummoni on talonvahtina pellon toisella laidalla, ja ajattelin, että hänestä voisi olla mukavaa tulla meillekin välillä kyläilemään. harvoin muutenkin nähdään, kun en tätä apinalaumaa jaksa raahata joka paikkaan.
Syötiinkin oikein hyvin, pikkujouluteemalla. syötiin niin hyvin, että jälkiruuaksi paistamani joulutortut jäivät syömättä (tai no, söinhän minä niitä illalla...).
Piknik-paisti sai mallata kinkun virkaa, lanttulooraa, porkkanalaatikkoa, perunamuussia, silliä, juustoja, hyvää leipää paria laatua, salaattia...
Hyvin mahtui pöytään seitsemän ihmistä syömään, kahdeksankin mahtuu ihan hyvin, jos siirtää juomat ja leivät sivupöydälle. Uuden pöydän tulikaste. (tähän asti pöydässä on ollut maks. 2 aikuista ja viisi lasta kerrallaan, nyt oli sentään kolme aikuista).
Harmi, ettei kynttilöitä voinut laittaa pöytään, ne olisi joko kaadettu tai puhallettu sammuksiin samantien. Eikä pöytäliinaa!
Sukkia olen nyhrännyt, ja tiskirättejä. Samosta olisi monessakin hyvässä värissä, mutta se ei taida soveltua noihin luuttuihin. Itse ainakin pidän siitä, että saan rätillä pöydän pyyhittyä kuivaksi, ja Samosrätillä pöydän pinta jää märäksi. Bambua olen nyt kutonut, ja seuraavaksi puikoille pääsee puuvillaa.
Uunissa paistuu paimenpiirakka (sheperd's pie eli jauhelihaperunalaatikko). Jahtiporukka kiikutti kilon möntin hirveä jauhettuna, siitä saisi vaikka mitä herkkuva, mutta miehen mielestä se pitää viedä jollekin muulle syötäväksi, hän kun ei riistaa arvosta. Mokoma tuohisuu.
Maksoin laskuja, ja innostuin tutkimaan sähkölaskun lukemia. Me ollaan onnistuttu kuluttamaan vähemmän sähköä kuin viime tasauslaskun jälkeen on arviointi. Pitäisi kai kiikuttaa lukemat sähkölaitokselle, että saisivat vähän tasattua meidän laskujamme.
Taidan vajota sohvannurkkaan koomaamaan, tuijottamaan sisustus/remontti/asunnonosto-ohjelmia ja kutomaan tiskirättejä. jospa saisi viiden minuutin hiljaisen hetken.
Tunnisteet: Kadotetut, Käsityötä, Maalaiselämää, Minäminäminä