Voi pyhä yrjö

Lauantai-iltana tää ilo sitten taas alkoi. Muropaketti nukahti poikkeuksellisen aikaisin, ja heräsi sitten itkemään ja ykäämään.
Torkuskelin yön pikkupojan kanssa sohvalla, ja onneksi niin tein. Muropakeitn lisäksi sain nimittäin heijata Vuffea pihalle oksentamaan useamman kerran.

Mulle on AIVAN turha sanoa, että ihmisten taudit ei tartu koiriin. Ehkä ei tartu, mutta toi koiraparka oksentelee AINA kun meillä on oksennustauti.

Sunnuntaina ykäsi esikoinen, ja eilen kesken päivän Sinappituubi. Neiti sitten alkoi oksentaa viime yönä - tottakai sotki sängyn.

Mies aina välillä ihmettelee, miksi meillä on niin paljon pyyhkeitä. Taas ainakin itse muistin, että on niistä hyötyäkin. On paljon helpompi pestä pyyhkeitä kuin koko sohva. Nyt on kuivumassa 8 isoa pyyhettä + muutama käsipyyhe, pyykkikorissa on kymmenkunta pyyhettä odottamassa vuoroaan päästä pyykkikoneen pyöritykseen ja sohvalla on varalla puoli tusinaa.

Eikä kyllä yhtään haittaa se, että jouduin jäämään kotiin, tiet ovat tukoissa lumisaateen jäljiltä. No, kahden aikoihin kävi aura, sitä ennen posti, eli olisihan tuosta teoriassa päässyt läpi saksalaisen insinöörityön ihmeelläkin. Mutta ei kauheasti huvita testailla lapsilauman kanssa, että jäädäänkö jumiin johonkin vai ei.

Rauhallisen bloggaustaukoni päätti päättää Muropaketti, joka siskonsa kanssa tappeli niin kovaäänisesti, että Sinappituubi heräsi kesken uniensa. kiitoss.