Väsy viesti

Tämä kevät on kyllä ollut tooodella väsyttävä. Lapset ystävällisesti ovat torpanneet yritykseni nukkua edes 6 tuntia yössä. Illalla valvoo kaksi ja aamuyöstä herää yksi, ja kun tämän aamukukkujan saa nukkumaan, herää se neljäs.
Ja univaje kyllä näkyy. Töissä on ollut veto poissa, kotona on ollut veto poissa. Vielä se reissu tähän väliin ja neitin kaverisynttärit, niin olisin ollut jo kypsää kauraa lomalle.

Vaan eipä ole lomaa ei. Kesällä sitten, tein jo lomahakemuksen, mutta sen hyväksyntä tulee sitten toukokuuksi. Onhan noita töitä, on alkanut jo kerääntyä pöydän kulmalle, kun ei vaan ole jaksanut. Ja kotona sen vasta huomaakin! Onneksi mies imuroi, siihen minusta ei enää ole. Tulen töistä kotiin, syötän hunnilauman, käytän koiran pissalla, vahdin lasten läksyt ja käytän koiran uudestaan pissalla. Sitten yritän kömpiä nukkumaan, huonolla menestyksellä. Eilen sentään pääsin nukkumaan puoli yksitoista, ihanaa! Mutta Sinappituubi sitten herätti kahdelta, ei ollenkaan ihanaa. Nukahdin sitten olohuoneen sohvalle puoli viiden aikaa herätäkseni siihen, että myös Muropaketti oli könynnyt ylös ja tappeli pikkuveljensä kanssa siitä, mitä filmiä katsovat... Lopulta löytyi yhteisymmärrys, kello oli jälkeen viisi, ja kuvittelin, että saisin vielä nukuttua. No ei, kello kun soi varttia vaille kuusi, niin olin juuri ehtinyt torkahtaa. Siinä sitten horteessa kohmoilin menemään, käytin koirankin pihalla ja vasta aamupalaa syödessäni tuli mieleen, ettei se koira edes pissannut.

Tällä viikolla olen kolmena aamuna palannut matkalta takaisin hakemaan kotoa, kännyköitä, lasten vaatteita... Pitkällä reissulla oli pakko pysähtyä herättelemään itseään useammin.
Bensaa sentään muistin ostaa, nyt ostan vain 98E:tä. Ostin viinabensaa, mutta se jäi siihen, kun auto jäi pihaan. Eipä ajotietokone osannut laskea kulutusta, ja näytti vielä 70km ajomatkaa, kun tankki oli tipaton.

Huomenna on tiedossa lumitalkoita, pellon toisesta reunastakin lupailivat tulla ja tuoda grillimakkaroita mukanaan. Vännään salaattia, lasagnea ja muistin jopa ostaa leipää ja vettä.
Kaivoon sitten meni sulamisvesiä, täytyisi saada noiden kahden ylimmän renkaan väli tiivistettyä. Kaivon viereenhän oli istutettu poppeli, tuo jokaisen kaupungin vesi- ja viemäriosaston kauhistus... Poppeli kaadettiin melkein heti, kun olimme tänne muuttaneet, mutta johan se jotain vahinkoa oli ehtinyt tehdä. Pikkasen varmaan on tuo ylimmäinen kaivonrengas sitten liikahtanut juurihoidon yhteydessä. Omaa mokaa on mukana enemmänkin, kaivon yläpuolella pihassa on ollut trampoliini koko talven paikoillaan, 70cm lunta siinä kasassa ja nyt se sitten suli kahdessa päivässä! Pakkohan ne vedet on johonkin mennä...
Täytyy tyhjentää kaivo (tällä hunnilaumalla se ei ole mikään ongelma) ja putkistot ja etenkin lämminvesivaraaja.

Sorataival on lähes kokonaan lumeton. Routa siitä ei ole vielä sulanut, nyt siinä on vain noita pintakerroksen sulamiskuoppia. Kyllä ne routavauriot tulevat, veikkaan, että ainakin kertaalleen joutuu tien laittamaan poikki korjausten vuoksi. Ja painorajoitus tulee ihan kohta, saakohan sen juhannuksena pois?

Kevät keikkuen tulevi

Jossain päin Suomea. Ei ole meillä näkynyt.
Lunta on ennätysmäärä, koskaan aikaisemmin ei ole uima-allas ollut kokonaan lumen alla (ts. hanki on laitojen yli). No, ei ole vielä laitettu painorajoituksia teille, kun ei ole vielä tiet sulaneet, eipä näy vielä routavaurioita.

Kävin työmatkalla oikein ulkomailla, piti hankkia passikin sitä varten. Ei EU:n sisällä passia tarvitse, mutta kun vanha passi oli tosiaan vanha ja henkilöllisyystodistusta ei ole. Ajokortti ei henkkarista käy, ja vielä vähemmän, koska se on katki. Ja poliisille ei kelpaa kuin käteinen tai siruton kortti, ja minulla ei sattunut olemaan käteistä ja kortissakin on siru, niin jäi sitten se ajokortti uusimatta. Passikuva oli kyllä niin karmea, että on ihme, jos tullivirkailija siitä minut tunnistaa. En ehkä sitä haluaisi ajokorttiini...

Kotona olivat pärjänneet reissun ajan hienosti. Eipä kai kukaan edes huomannut, että olin pois. Kolme lasta neljästä oli nukkunut lapsenvahdin kainalossa sohvalla yöt, ja lapsenvahti oli kuulemmma tehnyt parempaa ruokaa kuin minä. Ainakin mies oli sitä mieltä. No, kai palkkansa eteen sitä moni tekeekin parastaan...?

Minulla ei ollut kovin kivaa. Tai no, siis illanvietot olivat hauskoja selvinpäinkin (enemminstö ehdottomasti oli selvinpäin tai ruokaryypyn voimalla), työasiat edistyivät enemmän kuin kokouspäivien määrä oli ja tapasin veljenikin ihan vahingossa, vaikkei ollut tarkoituskaan. Mutta olen Lintusten kuoleman jälkeen järjestelmällisesti kieltäytynyt pidemmistä kuin yhden yön yli reissuista. Oli ikävä kotiin jo ennen lähtöä, ja yksinään yöt hotelleissa ovat minulle kyllä tuskaa. En nuku, mutta saan niskani jumiin ja selän kipeäksi. 800mg buranaa ei tunnu missään, kun päätä alkaa särkeä niskajumin vuoksi...

No, lapsenvahti ei kuitenkaan järjestänyt neitille kaverisynttäreitä, joudun ihan itse ne järkkäämään. Kohta täytyy laittaa kakku paistumaan uuniin, huomenna sen ehtii täyttämään, jos vaan ehdin jossain välissä käymään kaupassa tykätarpeita ostamassa...

Sukulaisia sitten paapottiin taas kolmena eri viikonloppuna, alkaa jo huumori loppua näiden synttäreiden ja muiden juhlien kanssa. Vuodenvaihteen synttäri-ja juhlasuma on jo ihan tarpeeksi... (Muropaketin synttäreitä kahtena viikonloppuna, sitten on joulu, sitten on uusi vuosi, sitten esikoisen synttäreitä, appiukon synttärit siinä välissä, miehen synttärit...)No, kesällä onkin sitten vain muutamia juhlia, ja syksyllä ei yhtään.

Pepperonipitsaa on tilattu, ja olutmakkaroita (mitähän niiden kanssa tarjoilisi, kun ei ole röstiperunoita eikä sauerkrauttia).