Äiti kävi shoppailemassa...

Joskus sitä haluaa palkita itsensä arkisen aherruksen jälkeen. Sain pääteltyä Muropaketin sukat (valmiina about 3kk... päättelyyn meni aikaa viisi minuuttia, jotka löhösin aurinkotuolissa sulatellen grilliherkkuja).
Sain valmiiksi myös viimeisimmän version PUL-taskuvaipasta.


Tässä versiossa etulipareet on oikaistu kokonaan. Näin olen päässyt kätevästi eroon kaarevien saumojen saumuroinnista, takalipareiden kaaret ovat laajempia, joten samaa ongelmaa ei siellä ole. Tämä malli istuu hyvin meidän Muropaketille, ja yhdistlmä (fleese+PUL) tuo mukavan ohuen ja notkean paktein. Saisinpa vain aikaiseksi ommeltua näitä enemmänkin. Uuden vaipan kirous iski taas tuon kanssa, heti ekalla kerralla poitsu väänsi tosi tuoksuvan kikkareläjän.
Mutta Project Spectrum-tuotos ihan selvästi!

Pehmeä tarra on taas ommeltu kahdesta kapeasta suikaleesta, viiden sentin pehmotarra alkaa olla loppu. Olen käyttänyt Eurokankaan tarranauhaa, se on minun käytössäni (satunnaisia 90 pesuja ja päsääntöisesti 60 pesuja) kestänyt useampia kymmeniä pesuja.
Piti sitten mennä Eurokankaaseen ostamaan lisää sitä pehmopuolta...


No niin, oikeanpuoleinen kasa on Eurokankaasta ostettuja. Näkyykö siinä viiden sentin tarranauhaa missään? No ei näy, ostokset maksoivat pauttiarallaa 18 euroa eikä ko. puljussa enää myydä viiden sentin levyistä tarranauhaa. Muropaketti esittelee euron poistonyyteissä olleita kapeita tarranauhan pätkiä, valkoista ja tummaa sinistä. Kahta kuviollista trikoota ostin (dinokangas menee esikoisen paitaan ja varmaan sitten kiusaan myös Muropakettia ja kummipoikia samanlaisilla paidoilla) ja ryppypuuvillan ostin muuten vaan, kun pala maksoi 1,34€.

Vasemmanpuoleinen kasa on sitten ostettu tehtaanmyymälästä, kävin ihan pikaisesti työmatkan varrella... Pinkki ja turkoosi kangas on mielenkiintoista kaksikerroksista kangasta, tuo harso kuulemma irtoaa pesussa, joten kannattaa saumata saumat huolellisesti. Ajattelin, että tuosta saisi lapsille ulkoiluhousuja, kun ne näyttävät olevan meillä niin hankalaa kokoa, että kauposta ei löydy. Ja sitäpaitsi sopivat väreiltään Project Spectrumiin.
Vaalea raidallinen puuvillasekoite ja harmaa mikrokuitukangas saavat muhia rauhassa jonkin aikaa, harmaasta teen ehkä kotihousut itselleni, kangas on ihanan pehmeää...
Ja NAPPEJA.
PALJON nappeja.
Kourakaupalla nappeja.

Eihän niitä löydy kotoa kuin vasta pari kiloa... No mutta kun siellä oli vyönsolkia ja vetoketjuja ja kuminauhaa ja hienoja nappeja...

Koko kasa maksoi 12 euroa.

Ostin myös 1,4kg kassleria, farkut ja kolme paitaa itselleni.

Hieman sijaistoimintojen makua hommassa, piti vääntää luentoa ja minä vaan kiertelin kauppoja. No, luento pidetty ja taas on vino pino kalvoja varalla, jos joku haluaisi kuulla samasta aiheesta jotain.

Vappuhuiskia

Kaivoinpa jemmasta kahdelle nuorimmalle viimevuotiset vappuhuiskat. Lapsoset pienoiset ovat nyt huiskineet niillä 10 minuttia, ja lattialla on jo riemastuttava pehmeä uusi päällys. Mutta mokomissa huiskissa on pilli varren päässä. Eli vaikka olisivat kaljujakin, niin riemua riittää.

Pikkuveljessä ei ole näköjään riittävästi veli venäläistä, kun ei ole joutunut pidätetyksi. Oikein soitettiin ja tarkistettiin tilanne, eihän sitä koskaan tiedä. Kun polttivat sen lankakaupankin.

Vappua on valmisteltu muutenkin (kuin riehumalla etelänaapurissa). Viikolla jo kävin ostamassa heliumpallot lapsille kotiin, ja Muropaketin ilme oli kyllä harvinaisen riemastunut, kun hän tajusi, että hänellekin oli oma pallo!
Hoitopaikan vappujuhlia vietettiinkin ilman esikoista, poika hommasi itsellensä oksennustaudin ja korkean kuumeen. Sai sitten rauhassa nukkua kotona, kun isänsä kuskasi neitiä ympäri tanssitunteja ja naamiaisia. Ensi viikolla on Muropaketin naamiaiset, mitähän keksisi... Harmi, ettei ole oranssia collegea, siitä saisi näppärästi raidoittamalla pienelle pojalle tikrupuvun...
Teletappi?

Neitin ulkoiluhousut:


Onnistuin kerrankin mitoittamaan housut juuri sopiviksi. Lahkeet ovat tarpeeksi pitkät, mutteivät kuitenkaan joudu saappaiden alle. Ja väri on neitille juuri oikea. Siis neidin mielestä. Ja onhan tuo Project Spectrumiakin.

Muropaketille olen ommellut vaippoja, jotain on vielä leikattu mutta kasaamatta, kun en ole saanut aikaiseksi etsiä saumurilankoja. Sininen PUL-tasku on kuvassa suoraan pyykkikoneesta, märkä ja ilman täytteitä siis. Sen teinkin ensimmäisenä, pääkallovaippa ja keltaiset PUL-taskut ovat jo seuraavaa sukupolvea. Noissa muissa vaipoissa on selvästi kapeammat tarralipat kuin tuossa ekassa. Ja kehittely jatkuu edelleen...

En tiedä, mistä olen alkuperäisen kaavan napannut, Kestovaippainfosta, Yahoon tsi-listalta vai Ottobren nettikaava? Siitä ei kyllä ole kuin muistot jäljellä, tuota on venytetty, väännetty, pätkitty, suoristettu, kaarrettu... Toimii ainakin taskun kaavana hyvin. Kohta täytyy testata sisävaippoihin, kesällä on mukavampi pitää pelkkää sisävaippaa lapsella, jos ei ihan vaipatta voi olla.

Tällaista olen hiplannut viime viikot. Työ ei oikein edisty, kun silittelen pehmeää lankaa jatkuvasti. Enää tarvitsisi poimia reunuksista lukematon määrä silmukoita ja kutoa reunukset, ommella sivusaumat ja pätellä langat...


Malli on kirjassa lyhythihainen nuttu, lisäsin hihoihin tuplamäärän silmukoita ja tein pitkähihaisen takin. Lankana Novitan Olivia, bambua ja muovia, koko noin 56cm tai 60cm. Söpöä ja ihanaa, mutta ei meille.

Suuret suunnitelmat

Sain Muropaketin villasukat valmiiksi, olipahan niissäkin hommaa, kun tein polvisukat. Värit ovat raikkaat (itsevärjätty sininen ja puhdas valkoinen) ja sopivat Project Spectrumiin. Sain seuraa kuvauksiin, hänet kyllä tunnistaa jäljistä...

Villasukat, koko 20

Malli oma, selkärangasta (vahvistettu kantapää, perinteinen kantalappu 3o reunuksella)
Lanka 7v, valkoinen ja Robert's sininen (elintarvikeväri)

Näitä sukkia oli mukava kutoa värien takia (mainitsinko jo, että pidän tästä sukkien värityksestä?), mutta jalkapöydän päälle tekemäni 2o2n-joustin oli ärsyttävää... Sinistä lankaa jäi pikkukerä, saas nähdä saanko aikaiseksi tumppuja.


Lapset olivat tänään filmi/peliarestissa, kun temppuilivat hoidosta haettaessa. No, Muropaketti EI ollut...


Tää levy laitettiin tänne masiinaan...


Vitsit, VHS:sät oli paljon helpompia käsitellä...


Olikos tää nyt videokanava vai oliko se kasikanava?

Pokemon 4ever ja Muropaketti nukahti. Isommat saivat sitten katsoa loppuun, iltapalaa syödessään. Leikkivät illan kohtuukiltisti ja siivosivat Muropaketin jäljetkin jopa...


Kävin tänään etsimässä neitille ulkoiluhousuja. Tällaiset löysin:


Pinkki kosteussululla varustettu kangas ja ompelulanka Euromarketista, kukallinen tuulipukukangas (sama pinkki noissa kukissa) löytyi omasta kaapista, samoin nyöri ja 3M:n heijastinkangas. Kaavoiksi jotkut ihan peruscolleget, Ottobre tai MuotiMuksu. Kukahan saisi aikaiseksi piirtää kaavat, leikata kankaat ja ommella kasaan? Parin tunnin homma.

Vuorikangas vielä puuttuu, en jaksanut kaivella laatikoitani tarpeeksi syvälle. Ajattelin laittaa reikäneulosta, se on keinokuitua ja kuivuu nopeasti. Trikoovuori olisi lämpimämpi, mutta kuivuu kauan.

Ihan oikeasti taas yritin ostaa valmiit housut (neiti tarvitsisi ne NYT, ei ensi viikolla). Mutta... Miksi kaikissa kosteutta pitävissä housuissa on tänä keväänä henkselit? Neiti kun pukee ja etenkin riisuu itse, niin näillä kurakeleillä onnistuu sotkemaan ne henkselit ja sen jälkeen paidan ja takin ja vaikka mitä...
Ehkä ongelma onkin valmishousujen mitoituksessa, 86cm pökät kun tuppaa olemaan vauvamallistoa, eikä 4v pikkulapsen.


Pikkuveljen kissillä on edelleen ongelmia.
Pikkusisko saanee ajokortin tällä viikolla.
Miehellä on vissiin keuhkoputkentulehdus.

Kevät ja kevätpäiväntasaus

Tänään on kuulemma kevätpäiväntasaus. En muistanutkaan. On paljon asioita, jotka tulevat minulle yllätyksenä, en oikein vieläkään, yli viiden vuoden jälkeen, hallitse aikaa. Osaan jo sentään katsoa päivän yli, jopa viikon, mutta kuukauden hahmottaminen ei onnistu.
Usein seuraavan viikon tapahtumat tulevat minulle yllätyksenä, kyllähän ne on merkitty kalenteriin, mutta en sisäistä sitä, että ensi viikko on tämän viikon jälkeen. Se on ensi viikko, ei tämän viikon asia.

Työkaverini lähti naama kalpeana kesken päivän kotiin. Ovat tulleet kovin varovaisiksi viime viikkoisen ykäysepisodini jäkeen. Kummallisia.

Omat paperityöni kasautuvat ja kasautuvat. Viime yönä tavoistani poiketen jopa mietin niitä hetken aikaa, valvoin kuunnellen Muropaketin yskimistä. Olen vielä onnistunut tekemään kaikki jossain vaiheessa, en ainakaan tiedä, että olisin edes yhdistyksen asioita unohtanut kokonaan.
Paperityöt eivät innosta, haluan tehdä jotain kivaa.

Jotain kivaa. Mitähän se olisi? Kotona on täysin vapaat kädet tehdä mitä tahansa, ja jumiudun kitkuttamaan raitasukkia tai taikajakkua muovipuikoilla. En ompele, vaikka se juuri olisi se kiva. En saa kylvettyä siemeniä multaan, vaikka se olisi kivaa.

Mutta auton ostin, Project Spectrumin hengessä hopeanharmaan. Vielä on joitain yksityiskohtia viilaamatta, autosta paljastui tyyppivika, jonka myyjän olisi pitänyt tietää ja osata kertoa. Pikkujuttu jonka korjaamisella ei ole kiirettä, ilman sitäkin tulee toimeen. Mutta ei niin kivaa vastaostetusta autosta. Ja minä kysyin myyjältä, että mitä vikaa autossa on...

Pitäisi-blogi jatkaa: Muropaketin yksivuotiskuvaa varten pitäisi varata valokuvaajalta aika. Ei sillä nyt niin kiire ole, poikahan on vasta 1v3kk. Neitille pitäisi ostaa saappaat. Neitin synttärijuhlat pitäisi valmistella. Koulupsykologille pitäisi varata aika. Huomisen kokouksen asialista pitäisi saada valmiiksi. Yhdistyksen vuosikokousta varten pitäisi valmistella vuosikertomus ja toimintasuunnitelma. Pitäisi lähteä syömään, että jaksaisi loppupäivän - jos tietokoneet suostuisivat iltapäivällä jo toimimaan muuallakin kuin netissä.

Lisää harmaata ja värejä

Project Spectrumin

ja Lankahamstereiden hengessä sain viimeinkin otettua viimeistelytyön alle tämän takin. Aloitin takin joskus kolme (tai kaksi) vuotta sitten, ja sain sen kudottua nopeasti kappaleiksi. Äkkiäkös sitä kutosen puikoilla kilkuttaa. Sitten tuli luova tauko, jonka jälkeen sain yhdistettyä kappaleet. Uuden tauon jälkeen kudoin kauluksenkin, mutta siitä tuli kamala. Ei Lammyn Print pysy sileänä sileässä oikeassa, vaan vetää rullalle.
Ja kun koitin takkia päälleni, hihat kinnasivat pahasti.

Hautasin työn hankekoreihini (niitä on kymmenkunta plus pari ämpäriä...), mutta huono omatunto muistutti siitä koko ajan. Huono omatunto siksi, että minä ihan oikeasti tarvitsin tuollaista niukkalinjaista villatakkia, eikä siitä nyt niin paljoa olisi puuttunut, jos hihat vain olisivat olleet sopivat.

No, nyt sain siis kaivettua tuon koristaan ja kappas! Olen laihtunut sitten viimenäkemän - not. Oletettavasti rasva käsivarsista on valahtanut vähän alemmas vartalossani... Mutta joka tapauksessa, hihatkin istuivat kuin hansikas.

Purin kamalan kauluksen ja kudoin tilalle suuremman joustinneulekauluksen. Rullautuvan helman korjasin pylväsrivillä, ja loputtomista varastoistani löytyi uuden kauluksen kanssa justiinsa sopiva vetoketju (se loppuu puolivälissä kaulusta, jos vedän sen kiinni ylös asti, kaulus kääntyy kivasti kaksinkerroin). Vielä muutama lanka pääteltävänä ja jippii!



Kuva on huono, kuten yleensäkin. Print ei ole kovin laadukasta lankaa, se on jo nukkaantunut puolen päivän käytön jälkeen. Toisaalta, Novitan Aino (joka maksaa noin kaksi kertaa enemmän) nuhjaantuu ihan yhtä nopeasti.

Jossain vaiheessa tätä musta-harmaa-valkomaailmaa aloin kaivata värejä. Peppi Lotta Sikuriina sai pipon. Lpska PLS:n letit eivät alistu tavallisen pipon muottiin, niin tein sitten vähän sopivamman. Lankana Tallinnasta ostettu No1, joka on takuuvarmasti 100% akryyliä. Vihreää laitoinkin jo pikkuveljeni pipoon ja sukkiin, mutta kuten aina, inhat langat eivät lopu ikinä.

Valmistuneita on myös pari Vaaka-tilkkua ja kaverin pötköpipo - olen siis jo vuorittanutkin sen!
Nyt tekisi mieleni kutoa jotain kivaa.

My Project Spectrum

The beginning of the Project Spectrum is easy for me. White, grey, blue. I just take a look from my front door.


Or maybe I'll seek what's hanging in my bathroom? Oh, it's just something I cooked earlier today.


Somehow I feel this is just a little bit too much. TWO of them?