Sahramin solmut

torstaina, syyskuuta 23, 2010

Syyskuu

Aika kiitää, minä en.

Kesäloma meni. Olihan se, ensin Sinappituubin vesirokko, sen jälkeen olin itse flunssassa viikon, sitten kukin perheenjäsen vuorollaan taudissa. Sitten alkoikin jo työt, ja heti viikon jälkeen alkoi uusi tautikierre. Itse kaaduin melkein suorilta jaloilta keuhkoputketulehduksen/keuhkokuumeen takia ja yskää sitten riittää ja riittää, kolmatta viikkoa joku rassaa pulloharjalla keuhkoputkia. Että saattoi se tosiaan olla keuhkokuumekin, samanlainen se silloin oli keuhkokuvista diagnosoituna. Nyt ei otettu kuvia, kun hoito oli joka tapauksessa sama: antibioottia peukalonpään kokoisina pillereinä 3xvrk. Samalla annoksella niitä syö satakiloinen työkaverinikin keuhkokuumeisiinsa. On muuten sairaalassa lääkärit tarjonneet hänelle eläkepapereita, kun nuo keuhkot eivät tunnu töitä kestävän.

Nyt viimeisen viikon lapsilla on ollut silmätulehdus ja pientä lämpöä, siis 37,8. Todella ärsyttävää - mukuloita ei voi viedä hoitoon eikä laittaa kouluun, mutta ovat kuitenkin ihan pirteitä ja jaksavat kyllä tapella keskenään ja kiukutella kuorossa. Huoh.
Kyllä saa nää lapset oikein aurinkoisen lapsuuden.
Tänään kotona ovat vielä esikoinen ja Muropaketti. Huomenna mun olisi pakko mennä töihin, tai tulee palkaton vapaapäivä. Toisaalta olin viime yön kuumeessa itse, ei kauheasti jaksaisi raahautua töihinkään. Tai no, siellä saa koomata mukavassa ergonomisessa työtuolissa eikä kukaan kiukuttele vieressä. Kun puhelinpäivystysviikotkin menivät sairastellessa...

On jäänyt pakolliset kokouksetkin väliin tässä, enkä jaksa kantaa huonoa omaatuntoa. Stressistähän nää sairastelut mulla johtuu, ja se stressi ei poistu vielä vähään aikaan - en itse pysty siihen vaikuttamaan enää tämän enempää...

Uimakausi loppui viikossa, ensin vesi viileni 25 asteesta 20 viikossa, sitten viikossa putosi toiset viisi astetta. Tylsää, koska uinti on kuitenkin kivaa, kaikki lapset tykkää ja siinä saa hyvin noiden energiaakin purettua, eivät ihan niin paljon tappele keskenään.

Läppäristäni ovat kadonneet kokonaan m-nappula, sekä numeronäppiksestä 4, 1 ja nolla. Ärsyttävää sekin, laskuja maksaessa täytyy naputella numerot kirjainten yläpuolelta.
Olenkin kunnostautunut tässä laskujen maksussa. Ensin tuli ilmoitus, että lähtee perintään päivähoidon maksu. WTF?! Kaivoin laskun esiin, olin todellakin maksanut sen. Väärällä summalla. Jeejee. piti maksaa summa XYZ€, olinkin maksanut XZY€.
No ei se mitään. Seuraavaksi yritin maksaa videokerhon laskua. Täytyy saada tuplavarmennus, huuteli nettipankki. ? Tarkistin mitä olinkaan näpytellyt, joo. Ei mulla kyllä olisi ollutkaan tilillä 23045€. Sain jostain peruttua tuon maksun. Odottelen, että mitähän seuraavaksi mokaan...

Pienemmän kummipojan syntymäpäivätkin olisivat kohta, mutta ei tällä tautiperheellä taideta uskaltaa lähteä...

Tunnisteet: ,

2 Comments:

At 3:09 ip., Blogger Irena said...

Voi jaksamista!
Ja paranemista itse kullekin..

Meillä nuorimmaisella oli silmätulehdus ja siihen tippoja - hikistä hommaa että saa yks veelle tipat laitettua. Meillä tipatettiin korvat ja nenä ja varmaan silmätkin kun kerran parani..

 
At 2:57 ip., Anonymous kati said...

koulut kun alkoi, alkoi myös taudit. Onneksi meillä ei ole ollu ku räkätauti, joka on 3:lla ihmisellä ollu ihan erinlainen. Nyt ite silmää poden.

Sulla onkin isot laskut. Olispa mullakin yli 23 tonnii tilillä joskus :) Onneksi nettipankki kysyi varmennusta, jollei olis kysynyt, ni olisi ollu varmaan kauan kaurapuuro ja näkkileipä linja.

Pikaista paranemisia teille sinne...

 

Lähetä kommentti

<< Home