Lempeät kevätillat

Kevät on todellakin tullut jäädäkseen. Tajusin juuri, että lintusilla on edelleen kanervat ja havut. Huomenna menenkin kaupoille, ostan narsisseja ja kaikille lapsille ilmapallot. Vauva ei ehkä tarvitse isoa narun päässä olevaa, taidan ostaa hänelle ja lintusille samanlaiset tikkupallot.

Huomasin myös, että esikoinen todella tarvitsee kunnon ulkoiluhousut. Suurimman osan ajasta nyt pärjää ihan verkkareilla, mutta esimerkiksi uima-allasta täyttäessä näytti vesi roiskuvan siihen malliin, että koko vaatekerta sukkia myöden meni märäksi...

Minähän oikein piirsin suunnitelman housuista. Kolmea väriä ulkoilukangasta, sitä hopeanvärisellä muovilla laminoitua, keltaista terettä ja heijastinta. Vyötärölle ja lahkeensuihin kiristysnauhat. Pitääkin ostaa pyöreää kuminauhaa, sitä tarvitsisi näköjään vähän joka paikkaan juuri nyt ja sitä ei ole. Housuista ei enää puutukkaan kuin vyötärökuminauhat ja sitten nuo kiristysnauhat. Toista sivusaumaa ompelin neljä kertaa, purin ja ompelin. Ei se vieläkään ole hyvä, mutta kelpaa kyllä.

Housut jäivät kesken, koska kiireellisempi työ kiilasi ohi. Neidille piti tehdä se prinsessapuku huomisiin naamiaisiin, ja ne kankaathan ostin myös viime kauppareissulla. Tänään sitten tartuin toimeen, kun pikkusisko tuli viihdyttämään mukuloita. Siskolla on tullut tavaksi käydä torstaisin miehen iltavuoroviikolla viihdyttämässä minua. Tänään vaan oli niin tukossa, että aika meni niistäessä ja silmiä kuivatessa. Leppä kukkii, samoin pähkinä ja koivu.


Lyhythelmainen mekko muuttuikin pitkähelmaiseksi hameeksi ja erilliseksi paidaksi. Hameessa on kolme kerrosta, alushameena paksua valkoista satiinia ja siinä päällä kaksinkertainen pinkki organtsa (vai tafti, organtsaa minun mielestäni, mutta viimeksi kirjoitin tafti...?), taittoreuna helmassa. Vyötäröllä kuminauha. Paita on tehty perus t-paidan kaavalla, hihaa muokkasin leveämmäksi, jotta sain siihen puhvin kuminauhalla. Alla valkoinen trikoo ja päällä paksu vaaleanpunainen pitsi. Prinsessan kruunu on jo valmiina, kukkakengät pesin vielä äsken ja laitoin kuivumaan. Ehkä laitan hoitoon mukaan myös kasvomaalit varmuuden vuoksi, otsaan pitäisi kuulemma maalata kukka. Luulen, että hoidossa on maaleja omasta takaakin, mutta en ota riskiä.

Esikoinenkin jopa suostuu lähtemään huomenna hoitoon, pukua hänelle ei tietenkään saa laittaa edes mukaan. Mutta menee edes katsomaan...


Pikkuvauva on alkanut nukkua päiväunia ulkona. Tai alkanut ja alkanut, nyt vasta olen uskaltanut laittaa hänet pihalle, pois silmistä ja sylistä. Ehkä kuukauden verran olen nukuttanut poikaa makuuhuoneen sängyssä, siihen asti poika nukkui joko sylissä tai jossain ihan vieressä, sohvalla, sitterissä, jossain.

Osa ulkounista on kyllä jo yöunia. Vauva väsähtää yöunille jo kahdeksan maissa, mutta jos veisin hänet sänkyyn, niin eipä kovin pitkiä pätkiä nukkuisi. Laitan siis vaunuihin. Ja meillä onkin esikoisen ja tytön kanssa sitten rauhallista aikaa yhdessä. Tai ainakin aikaa yhdessä...

Miehellä menee tänään myöhään, sitä se teettää, kun joutuu työnjohdollisiisn hommiin...

Ja minä? Menenkö nukkumaan, kun siihen olisi kerrankin mahdollisuus? Ehei, istun koneella ja ihmettelen.