Vettä korvassa

Onnistuin saamaan vettä korvaani. Ei se ollut lainkaan vaikeaa, sukeltelin paarmoja karkuun. Aamupäivällä jo korvassa tuntui ylimääräistä, mutta iltapäivällä vesi sitten jäi sinne. Nyt samaanirumpu jymisee joka askeleella, onneksi kaikkeen tottuu. En jaksa enempää pomppia, olkoon sitten.

Minkähän takia tänä kesänä paarmat ovat jo nyt liikkeellä? Yleensähän ne ilmaantuvat vasta heinäntekoaikaan (siihen vanhaan heinäntekoaikaan, kun timotei teki tähkää ja heinät kuivattiin seipäillä ja vietiin sarraimeen traktorin peräkärryssä....). Tämä meidän tonttimme oli ennen peltoa, ja täällä niitä paarmoja riitti. Aika ja tontin käyttötarkoitus on muuttunut, mutta paarmat pysyvät.

Heinäntekoajasta tulikin mieleeni, ensimmäiset lehmänmunat ilmeistyivät tällä viikolla peltojen laidoille. Jostain syystä olen tässä kesässä pysynyt perässä, vaikka syksy, talvi ja kevätkin meni ihan ohitse. Ehkä hitainkin ymmärtää kesän tulleen, kun mittari näyttää sitkeästi +28 astetta varjossa...

Yritän tuuletella taloa viileämmäksi. Kivitalo on kuitenkin päivällä kerännyt itseensä kuumuutta, ja sitä riittää luovutettavaksi aamuun asti. Pakkouitin tytön illalla pelastusliivien kanssa. Iltapäivä oli mennyt kiukutellessa, uinnin jälkeen meno rauhottuikin ihan selvästi. Kaikilla on vähän huono olo, ei ihme, että tappelua tulee koko ajan.

Pikku paukapää oli tänään neuvolassa. Terveydenhoitaja ihasteli kymmeniä hyttysenpuremia ("jos en paremmin tietäisi niin luulisin, että pojalla on vesirokko") ja pulleita jalkateriä.
Painoa oli kertynyt 8160g ja pituutta 65,8cm. Vauva on selvästi suurin meidän lapsistamme. No, pikkuveljellä on tietenkin kova kiire päästä tasoihin siskon ja vanhimman veljen kanssa.

On kyllä aikamoinen pakkaus tuo paukapää. Koko reissun, pari tuntia, oli pirteänä ja hymyili ja jutusteli, ja kun vihdoin viimeinenkin etappi oli hoidettu, niin nukahti hetkeessä turvakaukaloonsa. En ehtinyt edes kiertää auton toiselle puolelle, kun vauva oli unessa. Ei huutoa, ei kitinää. Vieno kuorsaus vain...

Pikkusisko kävi taas viihdyttämässä minua, laittoi kesäkukkia ruukkuihin. Tuntui olevan kovin monimutkaista, mutta lopulta neljä ruukkua oli kukitettu... Kävin ostamassa kurpitsantaimia, neljä kesäkurpitsaa ja kaksi Halloween-kurpitsaa. Esikoinen ja tyttö olivat vähän pettyneitä, kun taimissa ei ollutkaan kurpitsoja valmiina.
Ostin myös muutaan avomaankurkun taimen. Hävettää, kyllähän ne pitäisi itse saada siemenestä kasvatettua... No, siemeniä oli ja laiyoin ne likoamaankin, mutta sitten iski taas joku katastrofi ja jäi laittamatta... Eiväthän ne loputtomiin likoamassa kestä.

Pavut, vahapavut tarkemminkin, ovat taas mädäntyneet. Kaivoin varmistukseksi niitä siemeniä esiin, etten suotta istuta niiden päälle jotain, jos nousisivat vielä. No ei. Köynnöspavut sen sijaan ovat itäneet runsaslukuisesti, samoin lamopinaatti oli näköjään vihdoin ja viimein noussut. Härkäpapuja ei näy, siemenet olivat varmaan liian vanhoja ja osa tuleentumattomia. Retiisejä on jo syöty, samoin salaatteja. Herneet ovat nousseet, ja potut.

Eiköhän tänä kesänäkin jotain syötävää tuolta läntiltä saada, kunhan jaksan kastella...

Toppi Katia-langasta on valmis, kunhan joku päättelisi langanpäät. Aloitin viimekesäisestä Salsasta kolmiohuivia, saa nähdä valmistuuko se ikinä... Neidille pitää kuulemma tehdä punainen huivi, onneksi on tuota punakirjavanakin. Omaa huiviani kudon, tytölle ajattelin virkata. Kunhan löydän jostain virkkuukoukun, joka ei ole nro 1,25, 4½ tai 10.