Ajoituksessa vikaa

Kerrankin onnistuin nappaamaan ennen ja jälkeen-kuvaparin. Tästä lähdettiin:


Ja tähän päädyttiin:


Housuista lähti 12cm pituudesta. Olen tyytyväinen lopputulokseen. Jos mitään muuta ei kolmen vuoden pesti korjausompelijana opettanut, niin ainakin sen, että joskus on parempi korostaa kuin piilottaa. Kyllä taas pelotti leikata housut raa'asti poikki. (selitysosio: kun housut vetää jalkaan, mitään pussitusta sauman kohdalla ei näy. Heijastimet ovat täsmälleen samalla korkeudella puntissa, kuva huijaa. En tikannut heijastintereen yläpuolelta, koska en löytänyt mistään graffitinharmaata lankaa - vastoin kuvia housut siis ovat todella tummanharmaat)

Onnistumisesta innostuneena kävin käsiksi useamman viikon viimeistelyä odottaneeseen kesäkassiini. Nyt ei ole enää kesä, mutta...
Kangas on pinnoitettua denimiä, ja siinä on ilmeisesti elastaania/lykraa seassa, koska se joustaa kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Ompelu oli todella työlästä, vaikka paininjalan alla olikin teflonia.
Alennuslaariin joutumisella on syynsä.

Jäljellä oli enää toisten hihnojen kiinnitys, kun Pfaffini päätti, että synkroni on pielessä ja neula jumiutui puolakoteloon. Revin sen sieltä irti ja pyyhin hikeä otsalta. Pari senttiä ja uusi jumi. Teloin parhaat sakseni repiessäni neulaa jumista pois. Terotin sakseni ja muistutin itseäni, että parhaita kangassaksia ei kannata uhrata ompelukoneneulan takia.

Vielä pari jumitusta ennenkuin tajusin vaihtaa neulaa. Sen jälkeen sainkin ommeltua viimeisen hihnanpään laukkuun kiinni, purettuani ensin alalangan sykeröt ja ommeltuani koko homman uudestaan. Kassini on valmis! Kuvausassistentti ei ole hoitanut hommaansa, kassi on ryppyinen ja likainenkin näköjään.


Neidin sydänpuseron sain kuvattua, johan se on ehditty sotkea sekä vesiväreillä että marjakiisselillä ja viinimarjamehulla, mutta olkoon. Idean sain H&M:n kuvastosta, jossa oli useampiakin sydämen kuvalla varustettuja puseroita. Sydämen olisi voinut sijoittaa alemmas, ja koko puseron olisi voinut kutoa pyörönä, jotta helma olisi päässyt rullautumaan kunnolla myös sivuista.


Kasvimaa tuo väriä elämään. Äsken keräsin taikinakulhollisen köynnöspapuja. En ole kastellut tuota länttiä kevään jälkeen kuin pari kertaa, kummasti silti satoa tulee. Nämä pavut ovat todella kauniin värisiä, harmi, että kuumennuksessa väri katoaa.