Automaatti bensakoneella

Pienemmän kummipojan synttäreillä oli mukavaa. Matkat olivat lähes katastrofeja, mennen tullen. Piti käydä koeajamassa autoa ja ostaa opetuspoljin, mutta eipä ollut autoa, jota ajaa eikä poljinta, josta hieroa kauppaa. Eikä lähtökään sujunut siinä ajassa kuin piti, eipä sitä paljon ehtinyt huristella ympäri Etelä-Suomea jahtaamassa olemattomia objekteja.

Tyttö ja esikoinen tappelivat koko menomatkan. Takaisin tullessa tyttö jatkoi, esikoinen jo väsähti Kehä Kolmosen jälkeen. Ihmevauva jaksoi koko reissun hyväntuulisena ja pirteänä. Ihme vauva.

Tavallaan harmitti käyttää lämmin päivä reissaamiseen, mutta kun kummiuteen on sitouduttu, niin velvollisuuksista ei laisteta. Sitäpaitsi kummipojan vanhempiakin oli hauska nähdä pitkästä aikaa, kesästä on kuitenkin jo aikaa.
Näin hieno paketti vietiin: Apupupu ja ihan itse tehty kortti sekä lelupaketti. Apupupu näyttää jostain syystä hieman surumieliseltä, esikoinen vaati, että pupulla pitää olla ristiturpa - ei se muuten ole oikea pupu!

Minä haluan ISON auton. Kolmepenkkirivisen, vähintään 2 litran bensakoneella, automaattivaihteistolla, ilmastoinnilla. Metallivärillä, lohkolämmittimellä (webastokin käy), vetokoukulla, ajettu vähän, ikää pari kolme vuotta, hintaa vähän. Tai vaikka vähän kalliimpikin, kunhan ei ole nahkasisustusta. Saisikohan sinne sisätiloihin aktiivisen melunvaimennuksen?

Sunnuntaina oli perinteinen perunannostopäivä. Tänä vuonna pottuja tosiaan riittää. Isoja perunoita. Niin isoja, ettei niitä ole edes kiva pestä ja kuoria, ei kädet riitä kunnolliseen puristusotteeseen. Epäergonomista perunamuussia tänä talvena tiedossa. En ota vastuuta siitä, jos muussin seasta löytyy kuorenpalasia. Pottujen noukkimisessa ei kauaa mennyt, kun ei tarvinnut hinkata multakikkareita, että löytyykö sisältä peruna vai kivi, perunat olivat melkein keittopuhtaita suoraan pellosta. (on sitä joskus räntäsateessakin pottuja nostettu, kyllä tämä t-paita- ja sortsikeli oli paljon mukavampi)

Loppuilta otettiin miehen kanssa vapaaksi, esikoinen ja tyttö pellon toiseen laitaan hoitoon ja vauva pussiin ja metsään. Keli oli vähän turhankin lämmin, ensimmäisen lenkin jälkeen koira piti viedä takaisin kotiin, kun se olisi vaan loikoillut.
Sieniä löytyi reilu pannullinen. Herkkutattien aika on ohi, mutta löysimme hyvän paikan tulevia vuosia ajatellen. Kanttarellit alkavat taas kuivua, kun vettä ei sada. Lampaankääpiä löytyi hyvin, ja ne ovat tosi puhtaita. Esikoinen söi lautasellisen pelkkiä käävänsuikaleita, että eivät ne kovin pahoja ole...
(rouskuja ja haperoitakin metsästä löytyy, mutta me emme niitä kerää kuin poikkeustilanteissa)

Sienestysreissun aikana mummi oli kävelyttänyt esikoisen ja tytön naapuriin kissanpentuja katsomaan. Jerryn poismeno kun näkyy myös hiiri/myyräkantojen runsastumisena pellon toisella laidalla... Äiti haluaa kunnon työmiehen, joten ulkonäöllä ei niin ole väliä. Nyt kuitenkin sitten varattuna on söpö (onko joku joskus nähnyt ei-söpöä kissanpentua?) harmaavalkoinen angorapentu. Taas tiedossa on kissan kampaamista ja takkujen selvittelyä.
Saa nähdä, saadaanko kisuli täyshoitoon talvella reissujen ajaksi, vai jääkö pikkusisko kisanvahdiksi.

Tänään on tiedossa eskarin vanhempainilta, ja koska huomenna on neidin tanssipäivä, niin piti sitten maanantaina surauttaa uusi isompi tanssipuku. Nyt on yksi ylimääräinen noin 80cm harjoituskappale kotona pyörimässä. Mitähän sille tekisi?