Ken leikkiin ryhtyy

Se leikin kestäköön. Työt ovat vallanneet suuren osan voimistani. Enää en ehdi, en jaksa, en viitsi edes vaivautua jaksamaan ja ehtimään kotona kovin paljoa. Surffaillakaan ei enää ehdi entiseen malliin. Siitä on osoituksena se, että löysin ehkä vanhimman nettituttuni käsityöblogin vasta viikon vanhana!

Olen tapellut jo viikon bloggerin kanssa saadakseni kuvia tähän kirjoitukseen. Minullahan ON huono vaikutus sähköisiin laitteisiin, mutta nyt luulen, että vika ei ole minussa. Ehkä lisään kuvat joskus myöhemmin, niitä on tullut kuitenkin räpsittyä ihan tarkoituksella ja vahingossa.
Nyt (23.9.) blogger ainakin latasi kuvat, saa nähdä onnistuuko julkaisu.

Olen pakon edessä joutunut tekemään paljonkin. Viikonloppuna oli P-päivä:

Porkkanoita. Savimaassa kasvaneita! Tähän tulokseen pääsee viiden vuoden kateviljelyn jälkeen. Ensimmäisen kerran katoin kasvimaan lintusten syntymän jälkeisenä kesänä, kun en jaksanut mitään muutakaan. Ajattelin, että ei tämän huonommin voi kasvimaalla enää mennä... Ja kumma juttu, pelkkää iloa on kasvimaa tuottanut sen jälkeen! (punaisen porkkanan nimeä en enää muista, pussi on hukattu keväällä heti kylvöjen jälkeen. Oranssit ovat ihan tavallista "Nantes parannettu"-laatua, pituutta noilla on parikymmentä senttiä)

Perunoita. Savimaassa nekin kasvaneet. Tänä kesänä olen päässyt toteuttamaan vanhaa viisautta: peruna ei kaipaa vettä kuin pestessä ja keittäessä. Peruna hieman kärsii tuhkan ja vihreän aineksen lisäämisestä kasvualustaan, ovat hieman rupisia. Mutta ei tuo haittaa, koska näitähän ei säilötä kellarissa. (rupihan on ongelma yleensä vasta varastoitaessa, kun rikkoutuneesta kuoresta pääsee perunaan pesiytymään milloin mitäkin). Tänä vuonna potut ovat muutoin huippulaatuisia, pari vuotta sitten kiusanneesta maltokaariviruksesta ei ole tietoakaan. Perinteistä Rosamundaa, se on hyvä muussipottu.

Pinkkiä. Paljon pinkkiä. Niin paljon pinkkiä, että jouduin lopulta kaivamaan kaapista merisuolapurkin...

Pinkistä sain tehtyäkin jotain, tytön tanssipuku on valmis.

Nämä eivät ole viikonlopun satoa, eivätkä edes peetä. Sain vihdoin valmiiksi kesälomareissulla aloittamani sukat. Itselleni. Niiden takana piilottelee saaliini...

Käväisin työmatkalla Wetterhoffilla, ja koska alennuslangat aina vetävät sisäistä sulovileeniäni magneetin tavoin, löysin yhdestä korista Naturgarnia. Harmaata, vihreää ja oranssia oli 50g kerillä, sinapinkeltaista 100g vyyhti.
Itseasiassa menin etsimään isoja kokoja metallisia virkkukoukkuja, mutta eihän sielläkään niitä ole.