Yhteistyöhaluttomuutta

Blogger ei suostu yhteistyöhön kanssani. En ole ainoa, sitä on näköjään liikkeellä.

Lapset eivät eilen suostuneet yhteistyöhön "normaaliaikaan" siirtymisen johdosta. Esikoinen sippasi kyllä jo seitsemän maissa, mutta koska tyttö piti älämölöä ja kiusasi isointa veljeään sen kuin ehti, niin poikaparka pääsi nukkumaan vasta yhdeksää ennen. Vauva taas heräsi aamulla ennen sivistyneitä kellonaikoja, kun ei vaan enää nukuttanut.
No, sain esikoiselle ommeltua fleesehousut sillä aikaa, kun vauva mutusteli syöttötuolissa ranskalaisia perunoita (ne voi valmistaa ilman kaivovettä) ja isommat lapset katsoivat Atlantis II:sta (Milon paluu). Ei tarvitse esikoisen tällä viikolla vetää villahaalaria päällensä - meidän poika ei villahousuista perusta...

Tänä aamuna meno oli vielä hullumpaa, tyttö ei meinannut herätä lainkaan (no kun valvoi illalla) ja vauva taas heräsi jo hyvissä ajoin ennen kellonsoittoa. Esikoinen oli onneksi tavallinen väsynyt ja nukkuva aamuitsensä.
Isännän vuoro mennä tänään amerikanlaivalla töihin, mutta lapset eivät suostuneet siirtymään saappiin. Jonottivat molemmat lotjan ovella... Lopulta sain isommat lapset hoitoon ja UNOHDIN heiluttaa esikoiselle. Aaargh, mikä äiti unohtaa heiluttaa lapselleen. Siitä saan kuulla koko loppuviikon.

Onneksi tytön kummitäti soitti ja pyysi lounastreffeille. Söin pitsaa ja ihastelin syksyn/talven kenkämuotia. Taidan itse kyllä hiissailla tämän talven viimevuotisilla kengillä, sen verran kaivoin kuvettani tuota lotjaa varten.

Mistä tulikin mieleeni, että kesäkengät voi varmaan jo laittaa talvisäilöön...

Kerrankin talvirenkaat ajoissa alle eli kuinka elämme amerikkalaista unelmaa

Sain eilen autoni alle nastarenkaat. Ihan hyvään aikaan, viime viikolla oli yhdellä työmatkalla tiet kuurassa ja eilen oli jo aamusta alkaen selvästi pakkasen puolella. Mikään talvimyrsky ei eilinen tuulispäivä meillä ollut, lunta leijaili illemmalla hiljalleen maahan.

Vähän aikaa voisi vielä pysytellä suojan puolella, viimeiset pari puskaa pottua olisi mukava saada syötyä... Meillähän ei ole kellaria, joten paras keino säilyttää peruna syksyllä on pitää se maassa pakkasiin asti. Jääkaappiin ei niitä kannata nostaa, sitten sinne ei mahdu muuta ruokaa... Autotalli on liian lämmin ja ulkorakennuksissa perunat jäätyisivät.

Tämä viikko olikin yhtä matalakiitoa. Esikoinen kävi pikkusiskon kanssa Heurekassa (kyseessä on siis minun siskoni, ei esikoisen) ja tyttö samaisen siskon kanssa kylpylässä. Itse kävin työmatkalla Tampereella ja loppuviikko ajeltiin muuten vain edestakaisin.

Sen verrna kalliita nämä uudemmat amerikkalaiset tila-autot ovat, että ei ihan pelkän korttelin kiertämisen perusteella uskalla kauppoja tehdä. Tuo tuntuu nyt hyvältä, saa nähdä, mitä mieltä olen talven jälkeen... Vaihtoivat liikkeessä alle nastarenkaat, vielä odottelen, että saisin kumimatot jalkatiloihin ja sisätilanpistokkeen paikoilleen.

Esikoinen ja tyttö ovat innoissaan juoksennelleet auton sisällä edestakaisin, nyt laitettiin takasohva paikalleen, joten juoksut on juostu.

Viime viikonlopun sisustusremontin jälkeen isommat lapset ovat suostuneet menemään nukkumaan joka ilta omaanhuoneeseensa, mutta aamuyöllä on sieltä hipsineet yksin tai yhdessä iskän kainaloon nukkumaan. Muutokset ovat vielä vaiheessa, lelulaatikot, jotka sain pakattua ja kasattua nätisti, levitettiin lattioille heti kun selkäni käänsin, ja muut järjestelytoimenpiteet sitten jämähtivät siihen...

Kaivoon valuu sadevettä, rutikuiva maaperä ei ilmeisesti kykene imemään vettä itseensä riittävän nopeasti. Kaivo täytyy tyhjentää (kunhan nyt pakkanen hellittäisi voisi laskea vettä pihallekin) ja olenkin pessyt surutta vajaita koneellisia pyykkiä. Lapset saavat mennä tänäänkin uimaan pesuhuoneessa uima-altaaseen...
En kyllä jaksa pitää tätä kovin pahana juttuna, täkäläisen vesiyhtiön putkissa on irrannut vähän väliä bakteerikyllästettyä vettä ja käyttövesi on pitänyt keittää parhaimmillaan pari viikkoa ihan kaupunkimaisissa taajamissa.

Luppoaikaa?

Tässä saumurin ollessa huollossa on ollut hyvää aikaa suunnitella tekemisiä ja piirtää kaavoja ja leikellä kankaita...

No ei vaan. Sain sen saumurin jo haettuakin huollosta ennenkuin sain kaivettua ensimmäistäkään mallilehteä esiin. Ensimmäisenä piirsin esikoiselle fleesepuseron kaavan, tai anorakki-nimellä se lehdessä kulki. Tytölle piirsin pitkähihaisen t-paidan kaavat, talven tullessa niitä tarvitaan.

Lopulta kaivoin esiin kaikki ne kankaat, joista olen viime aikoina ajatellut jotain surauttaa... Neuloksia, fleeseä, collegea, trikoota.
Kirkkaanpunainen fleese menee esikoisen puseroon, pojan omasta pyynnöstä.


Tytölle tuli jo ommeltua yksi paita. Tätä samaahan on jo nähty aikaisemminkin, nyt kangas alkaa olla jo niin pieninä palasina, ettei isolle lapselle siitä mitään kokonaista vaatetta saa. Ei ollut mikään turha ostos, samasta kankaasta on tehty vauvanhaalarit, neidille lyhkähihanen ja nyt pitkähihanen t-paita, mekko ja kahdet trikoot!

Minkähän takia tuo kuva on kyljellään - no, viime aikoina nämä valokuvien kuljettamiset bittivirrassa ovat olleet hankalia minulle.

Eilen illalla kutaisin sitten putkea sukkapuikoilla, 6 silmukalla pelkällä palmalla ja 5 silmukalla palma+liisa-langoilla. Putkiin pujotin kuminauhaa, solmin sen lenkiksi ja ompelin putkien päät yhteen: hiusdonitsi. Marihan oli jo nähnyt untakin tällaisista. Nuohan ovat ihan Marin värisiäkin?!



Saumuri muuten pelaa todella hienosti. Äänikin on kuin kissan kehräystä, voisi melkein yöllä taas ommella muiden nukkuessa... Pistolevy oli vääntynyt ja otti kiinni syöttäjään, nyt ne on väännelty irti toisistaan. Kun saisi vielä ompelukoneen synkrooniin, ettei välillä menisi neula solmuun puolakotelon puolelle.

Olen tehnyt myös kauppoja päikkärivaunuista. Tänään ehkä jo saankin sellaiset, millähän ilveellä saan ne kasattua autonperään - meillä kun ei vaunuja yleensä kuljetella mukana reissussa, vaan vauva on aina ollut liinassa... En osaa kasata niitä!

Tänä viikonloppuna pitää kiirettä muutenkin. Kahdet syntymäpäivät (sekä setä että täti viettävät syntymäpäiväänsä täsmälleen samana päivänä, ikäeroa on 25v - eivät kyllä ole sukua toisilleen), altaan talviteloille laitto ja lastenhuoneen raivaus, eiköhän tuo nyt aluksi riitä.

Ja sitten kun ehdin, niin ompelen sen esikoisen puseron ja välihousuiksi fleesehousut. Ja tytölle fleesemekon ja vauvalle vaippoja... Senkunnäkis.

Lasten hoitoa

Nuorimmainen aloitti tällä viikolla päivähoitouransa. Äitiä kirpaisee kumman kovasti, minun vauvani meni hoitoon.
Ensin harjoiteltiin yhdessä äidin kanssa, sitten äiti lähti jo pois jaloista pyörimästä. Itku oli tullut samoissa hommissa kuin äidin kanssakin - pukemisessa. Itseasiassa edes iskä ei saa laittaa vauvalle paitaa tai haalaria ilman itkua, hihojen vetäminen käsiin on NIIIIN ikävää.
Päikkäreitä vauva olikin vedellyt oikein urakalla, 2,5 tuntia. Ja viikonloppuna tosiaan unta riitti vartin pätkissä. Reilua?

Mies meni töihin vastahakoisesti. Onhan kotona ollut kiva olla vauvan kanssa, ovat aloittaneet aamut rauhassa brittisarjoilla ja pitkällä brunssilla.

Edellisessä kirjoituksessa esiintynyt mustavalkoinen HipHop-pontso oli kuulemma oikein sopiva. En rupea tekopalkkaa pyytämään hyvältä ystävältä, mutta sen sijaan rahtaan koko sirkuksen hänen riesoikseen joku kerta. Siinä on korvausta kerrakseen...
Tuli oikein hyvä mieli, omaa osaamista kun ei aina jaksa edes itse arvostaa.

Puhdetöitä

Olen "aikani kuluksi" virkkaillut verkkopontsoja. Ensimmäinen menikin tosiaan jo vastaanottajalleen, toisen sain pari päivää sitten valmiiksi.

Malli on vapaasti ideoitu verkkopontso-ohjeista, en tunne ketään innokasta poolokauluksen ystävää joten malli on avarampi. Sininen on jo kesällä virkkaamani testikappale, musta menee joku ilta tällä viikolla sovitukseen, että kelpaako hänelle jolle ajattelin sitä.
Sininen on kyllä jo käytössäkin venähtänyt, mutta olen kyllä virkkauksessakin käyttänyt eri kokoisia koukkuja. Tässä huushollissa kun käyttöön otetaan se, joka ensin käteen sattuu.
Mallitilkku? Mikä se on?


Raidallinen pontso on virkattu jo talvella 2001 tai 2002, tein sen esikoiselle jämälangoista.
Malli on 70-luvulta tuttu perinteinen neliö, tosin taisin lisätä vähän liian ahkerasti kulmissa kun näyttää vähän venähtäneeltä.

Esikoinen ei tietenkään tykännyt käyttää tätä, mutta tyttö tykästyi. Helppo käyttää, sen kuin vain kiskaisee päälle ja on lupa mennä ulos...
Sainkin tuohon upotettua näppärästi monta nyssäkällistä vanhoja villasekoite- ja akryylilankoja.

Arvaakohan kukaan, mitkä värit kuuluvat suosikkeihini?

Sata ja yksi

Edellinen postaus olikin sadas. Olisinpa muissa kirjallisissa töissä yhtä ahkera (yhdistyksen kokous on taas tulossa ja kappas vaan, vuosikokouksen ptk on vielä työn alla, eli kirjoittamatta)...

Vauva on edelleen kuumeinen ja kainaloinen. Hankalaa lämmittää saunaa vauva kainalossa, pesästä hohkaa liikaa kuumaa. Kun vauvan laittaa istumaan ovensuuhun odottamaan, alkaa senmoinen parku ja itku.
Nukkuakaan pieni ei voi, olo on kai niin surkea. Vartin torkut silloin tällöin - tänään meillä oli ruuaksi ranskalaisia ja tonnikalaa...

Käytiin katsomassa lasten kanssa kissiäkin. Oi kuinka söpö se edelleen on... Kengät kuvassa ovat kokoa 38 tai 39, että mitään hirmuinen jättipeto ei kissi vielä ole.

Mutta kunnon peto kuitenkin. Äijä oli saanut hiirenloukulla saalista ja kiikutti sen ylpeänä kissille. Kissi tajusi jutun juonen heti, raahasi hiirenraatoa ympäriinsä muristen kuin isompikin kollinrontti. Lopulta se oli mennyt rappujen alle syömään saaliinsa! Ja oli sitten nukkunut loppupäivän maha killillään...
Kissi muuten madotettiin, painoa oli 750g - en osaa sanoa, oliko tuossa mukana se hiiri vai ei.

Hampaatonta touhua

Esikoiselta irtosi ensimmäinen maitohammas eilen hoidossa! Voi että, minun pieni piiperöiseni on kasvanut jo NOIN suureksi... Pitäisiköhän vihjata hammaskeijusta, eilen ei muistanut koko asiaa. Tai no, eipä poika taida taruolentoihin uskoa (ei edes joulupukkiin oikeasti) mutta kyllä silti noita uskomuksia aina käyttää omaksi hyväkseen.

Pikkuinen on kipeänä, lääkärin mukaan korvat punottavat ja kaipaavat tuuletusta. Hoitona räkäisen nenän auki pitoa ja suppoja, jos kuume nousee tai lapsonen on kovin kipeä.

Ensi viikko meneekin hoitoonmenon opettelussa, toivottavasti tauti talttuu ennen sitä. Otinkin vapaapäiviä tähän alkuun, että saan rauhassa tutustuttaa vauvani hoitajaan ja hoitopaikkaan.

Saumurinkin sain kiikutettua huoltoon. En millään haluaisi luopua tuosta nykyisestä, vaikka se pitääkin hirveää meteliä ja painaa kuin synti. Meteli toivottavasti katoaa huollossa ja paino on vaan eduksi, saa kunnolla pontta saumuroinnille, kun valurautarunko toimii tukena.
Huoltomies nyökkäili, että juu, ei kannata tuollaista vaihtaa mihinkään, saa vastaavanlaatuiseen saumuriin upottaa suuren summan rahaa jos uuden ostaisi.
Toivon, että huollosta tulee hieman hiljaisempi ja tasaisemmin tikuttava kone, hinnalla ei niin väliä. Menin onneton muuten sanomaan ääneenkin, että saa maksaa paljonkin, osat saa vaihtaa mitä tarvitsee, kunhan saan aarteeni kunnossa takaisin... Että ihan kympeillä en taida selvitä?

Kissanhiiri on kuulemma saanut kovaa kyytiä. Se on tapettu useampaankin kertaan, onneksi tango/naturgarn-yhdistelmä on kestävää laatua... Täytyykin mennä huomenna tuonne pellon toiseen laitaan kissiä katsomaan.

Pikkusiskolle kudoin/virkkasin verkkopontson Hippystä, kaverille täytyy väsätä samanlainen harmaasävyisestä HipHopista. Keskisten reissulla pääsin esittelemään omaa pontsoani (joka sitten lämmitti välillä muitakin kuin minua) ja elvistelemään kutomisvauhdillani: sain valmiiksi vauvan sukat ja matkalla aloitettu pikkuveljen pipo edistyi liki päälakikavennuksiin asti. Nyt se onkin jo valmis, mutta lisää hommaahan olisi tiedossa.

Mutta missä on pohjavesi?

Sataa sataa ropisee, tilitilitom. Oli eilen hieman sateinen sienestysreissu. Suppilovahveroita löytyi muutama litra, kanttarellejä pari isoa kourallista ja kaksi isoa priima-tattia. En ole koskaan löytänyt noin hyväkuntoisia ja madottomia tatteja kuin nuo kaksi. Ne päätyivät paistinpannulle ennen tarkempaa lajinmääritystä, sappi- ja äimätatteja nyt eivät olleet, koska eivät pahalle maistuneet.
Vettä satoi välillä railakkaasti, välillä tihkuen. Koira mökötti kuten nyt mielialahäiriöstä kärsivä luontokappale vain voi sateessa mököttää ja vauva nukkui pitkän liinan kyydissä lähes koko parituntisen reissun.

Tyttö mökötti ja kiukutteli, ja kotona huomasin, että oli raukka alushousuja ja aluspaitaa myöden litimärkä - kukapa käskikään istua sammalikkoon... Onneksi ei ollut kylmää, viitisentoista astetta ja lokakuuta mennyt jo viikko.
Esikoinen olikin nätisti, mitä nyt upotti saappaansa neulasturpeeseen ja sotki lippiksensä. Kiltteyden palkintona oli reissu pellon toiseen laitaan.

Oletteko koskaan nähnyt rumaa kissanpentua?
Minä en ainakaan ole nähnyt, ja pellon toiseen laitaan muuttanut pörröinen musta-ruskea-harmaa-valkoinen sinisilmä oli kyllä ehdottomasti söpö ja suloinen ja ihana. Ja niin pikkuinen ja hauras, voi ja oi! Mieskin kanniskeli pentua sylissään ja söpötteli sille joutavia.
Mutta ei, ei meille tule kissanpentua, vaikka esikoinen oli sellaisen jo pentueesta valkannut.

Ei meille mahdu. Ja koira ja oma kissamme saattaisivat olla asiasta hyvinkin eri mieltä kuin minä ja esikoinen, kissanpentu ei ehkä olisikaan niiden mielestä söpö ja sulkku ja vaikka mitä...

Mutta pellon toisessa laidassa asuva kissanpentu on söpö. Pörröinen, angorasukua, joten pääsee äijäkin taas harjaamaan ja kampaamaan. Aaah ja voih.
(illalla kudoin kissille jättihiiren, ja mies naureskeli, että olet kyllä aika hassu. Täytyy tänään huovuttaa hiiri, jospa se kutistuisi vähän sopivammaksi, nyt se on melkein kissin kokoinen!)

Ja takaisin ankeaan todellisuuteen. Pohjavesi on kateissa. Kaivosta kyllä tulee vettä, mutta kuinka kauan... Pihan lähde on kuivunut. En muista yhtään syksyä, että se olisi ollut kuiva! Kasvimaata kun tonkii, niin kymmenen sentin syvyydeltä löytyy rutikuivaa multaa. Kuinkahan syvälle pitäisi mennä, että löytyisi taas kosteaa maata?

Onneksi ollaan tämä talvi enimmäkseen töissä ja hoidossa.

Kaatosade

Ulkona sataa kaatamalla. Olen NIIN tyytyväinen, ihanaa! Eihän yhden päivän sade pohjaveden tasoon vaikuta juurikaan - mutta estää sentään maaperän lisäkuivumista...
Talvella voi vesi loppua kaivosta.

Onpa taas kivaa olla työssä. Iltamenoja alkaa tulla joka viikolle. Missähän välissä sitä ehtisi nähdä lapsia ja miestä... Työkaveri ei halua osallistua, tulee sanomista kotona. Niin tuleekin, ei voi mitään. Jospa saisi edes ylityökorvausta...

Sihteeri huomautti, että työnhallinta lähtee omasta työpöydästä. Minkähän takia? Osasin sentään nimetä 9 paperipinosta 8 sisällön heti suoralta kädeltä... (mutta ei nyt puhuta niistä 7 pinosta toisella neuvottelupöydällä tai ikkunalaudan kolmesta metristä paperipinoja)