Mutta missä on pohjavesi?

Sataa sataa ropisee, tilitilitom. Oli eilen hieman sateinen sienestysreissu. Suppilovahveroita löytyi muutama litra, kanttarellejä pari isoa kourallista ja kaksi isoa priima-tattia. En ole koskaan löytänyt noin hyväkuntoisia ja madottomia tatteja kuin nuo kaksi. Ne päätyivät paistinpannulle ennen tarkempaa lajinmääritystä, sappi- ja äimätatteja nyt eivät olleet, koska eivät pahalle maistuneet.
Vettä satoi välillä railakkaasti, välillä tihkuen. Koira mökötti kuten nyt mielialahäiriöstä kärsivä luontokappale vain voi sateessa mököttää ja vauva nukkui pitkän liinan kyydissä lähes koko parituntisen reissun.

Tyttö mökötti ja kiukutteli, ja kotona huomasin, että oli raukka alushousuja ja aluspaitaa myöden litimärkä - kukapa käskikään istua sammalikkoon... Onneksi ei ollut kylmää, viitisentoista astetta ja lokakuuta mennyt jo viikko.
Esikoinen olikin nätisti, mitä nyt upotti saappaansa neulasturpeeseen ja sotki lippiksensä. Kiltteyden palkintona oli reissu pellon toiseen laitaan.

Oletteko koskaan nähnyt rumaa kissanpentua?
Minä en ainakaan ole nähnyt, ja pellon toiseen laitaan muuttanut pörröinen musta-ruskea-harmaa-valkoinen sinisilmä oli kyllä ehdottomasti söpö ja suloinen ja ihana. Ja niin pikkuinen ja hauras, voi ja oi! Mieskin kanniskeli pentua sylissään ja söpötteli sille joutavia.
Mutta ei, ei meille tule kissanpentua, vaikka esikoinen oli sellaisen jo pentueesta valkannut.

Ei meille mahdu. Ja koira ja oma kissamme saattaisivat olla asiasta hyvinkin eri mieltä kuin minä ja esikoinen, kissanpentu ei ehkä olisikaan niiden mielestä söpö ja sulkku ja vaikka mitä...

Mutta pellon toisessa laidassa asuva kissanpentu on söpö. Pörröinen, angorasukua, joten pääsee äijäkin taas harjaamaan ja kampaamaan. Aaah ja voih.
(illalla kudoin kissille jättihiiren, ja mies naureskeli, että olet kyllä aika hassu. Täytyy tänään huovuttaa hiiri, jospa se kutistuisi vähän sopivammaksi, nyt se on melkein kissin kokoinen!)

Ja takaisin ankeaan todellisuuteen. Pohjavesi on kateissa. Kaivosta kyllä tulee vettä, mutta kuinka kauan... Pihan lähde on kuivunut. En muista yhtään syksyä, että se olisi ollut kuiva! Kasvimaata kun tonkii, niin kymmenen sentin syvyydeltä löytyy rutikuivaa multaa. Kuinkahan syvälle pitäisi mennä, että löytyisi taas kosteaa maata?

Onneksi ollaan tämä talvi enimmäkseen töissä ja hoidossa.