Rääppiäisiä

Tässä on ehdottomasti joululahjoistani hellyttävin:



Tallinan tontun tuomat langat. Voin kuvitella sen tuskanhien määrän, joka on helmeillyt pikkuveljeni otsalla, kun hän värisokeana on yrittänyt löytää minulle sopivia lankoja. Tuo liukuvärjätty villalanka on juuri minun väriäni, vahvaa keskisinistä, violettia ja harmaansinistä. Haluaisin tehdä siitä jotain oikein hienoa - mutta koska kärsivällisyyteni ei yleensä sellaiseen riitä, luultavasti vietän pari seuraavaa vuotta silitellen lankavyyhtiä aina ohimennen... Mies eilen alkoi jo mököttää, kun raahasin lankavyyhdin ruokapöytään, että sinä kyllä tykkäät enemmän tuosta langasta kuin minusta. No kyllä mä sustä tykkään, mutta koita kuinka ihanan rasvaista tämä lanka on...

Hahtuvat ovat samaa sarjaa (kännykän toisessa päässä pikkuveli, toisessa minä:
P: No minkäväristä sen langan pitäisi olla, tässä lukee jotain seitsemän veljestä
M: Ihan mitä tahansa sinistä on aina hyvä, mutta älä nyt sitä suomalaista lankaa sieltä suotta raahaa, sitä saa täältäkin ja onhan mulla jo huone täynnä sitä, osta niitä paikallisia virolaisten kehräämöjen lankoja
P: Ai niin, joo, toi oli kyllä jo huomattavasti selkeempi juttu
M: ja ei sillä värillä ole väliä, kyllä mustakeltaraidallinen lankakin tulee käytettyä tässä huushollissa...)

Sitä saa mitä tilaa?

Nuppineulat toi paikallinen tonttu, olin jo ihan unohtanut pyytäneeni niitä, ja ihmettelin, että mikä IHME voi helistä tällä tavalla pakettia ravistellessa...?!

Eilen savustettiin 4,5kg lohta. Puoli tuntia sen jälkeen, kun toinen file tuotiin sisälle savustuspöntöstä, siitä oli jäljellä enää nahka ja pari ruotoa... Onneksi toinen jäi vielä jäljelle.