Blackout 202

Illalla ukkonen hajotti tietokoneen. Olin ottanut tietokoneen irti seinästä, ja television. Olin menossa ottamaan puhelinta ja modeemia irti, kun poksahti ja jyrähti ja välähtikin (esikoinen sanoi, että modeemi iski kipinää). Tämä on jotenkin tuttua, oliko viime kesänä sama juttu?

Koskahan oppisin kiskomaan aivan ensimmäisenä puhelimen ja laajakaistan irti...?

Ukkonen ei edes ollut aivan päällä, mutta iski matkan varrella johonkin linjaan - ja meillehän ne virtapiikit tulevat, kun olemme ihan viimeisinä piuhan päässä.

Koska meillä on tässä lähiaikoina hieman hommia kotosalla ja muualla, niin tietokoneen korjaus jäänee hamaan tulevaisuuteen. Aika ei vain riitä. Sitäpaitsi viimeksikin oikeaa osaa joutui odottelemaan viikkotolkulla, ellei kuukausia.
Harmi sinänsä, digikamerasta ei pysty purkamaan kuvia. Joudun varmaan ostamaan uuden muistikortin...
Virallinen kotisähköposti ei toimi, tai toimisi, jos vain muistaisin tunnuksen ja salasanan.
Pankkiasiat on hoidettava töissä (työnantajan luvalla) mutta muutoin täytynee keskittyä sitten huushollaukseen, puutarhanhoitoon ja käsitöihin. Pöh.

Eilen perkasin punajuuririvin. Eipä ollut kummoinenkaan saalis, yhteensä ehkä parikymmentä juurikkaan alkua. No toisaalta, eipä meillä kukaan niitä syökään tuoreena. Lehtijuurikasrivistöä alkoittelin, mutta sitten puuduin lopullisesti. On hieman hankalaa perata kasvimaata sylissään 1,6v.
Papurivistäkin kaivelin esiin ne kaksi taimea, täytyy varmaan kylvää salaattia tai retiisiä (tai molempia) täyttökylvöinä, ettei jää maa mustalle mullalle.

Allas alkaa olla parhaimmillaan, lapsetkin painelivat uimaan suoraan hoidosta tulleena, hikisinä ja kuumissaan. Oli nautinto polskia viileässä vedessä ja katsella, kuinka esikoinen ja neiti hetken onnistuivat sopuisasti keskenään uimaan. Muropaketti nautti sillä aikaa suklaavanukkaastaan (perusteellisesti, vaatteet menivät pesuun ja lusikankin kaivoin laiturin alta...)

Viime päivinä olen onnistunut nauttimaan myös ompelusta. Hyvä putki alkoi, kun sain neitin juhlamekon onnistumaan. Samaan syssyyn jouduin kasaamaan ne pari pikkuisen pojan haalaria, ja esikoiselle piti häthätää saada aikaiseksi sortsit. Innostuin kaivelemaan kangasarkistoja ja löysin jo unohtamani kukkatrikoon. Siitä sai luovalla leikkauksella neitille mekon, tosin mitta on sellainen 60-70-lukulaisen lyhkäinen... Jos ehtisi jossain välissä ompelemaan yksiväriset trikoot, niin olisi tosi kiva. Neiti tarvitsi myös sortsit, tajusin juuri eilen, ettei likalle ole yhtään paria sortseja...
Sortsikankaasta saisin vielä puolihameen, se on varmaan ohjelmistossa tänä iltana, kun ei nettiinkään pääse aikaa viettämään.