Luonto kutsuu

Muutamaan kertaan olen tehnyt inventaariota esikoisen vaatekaapilla. Akuutein pula näytti olevan pitkistä kalsareista. Poikahan ei kelpuuta jalkaansa kaupan kalsareita, joten ei muuta kuin sukellus kangasvarastoon. Poika itse valitsi muutaman sopivan kankaan, mutta tyydyin tekemään vain kolmet kalsarit. Ei nyt sentään liioitella...


Näissä on ihan oikea sepalus, kaava on muokattu jostain Suuri Käsityökerho-lehdestä vuodelta 93 tai jotain. Siltä ajalta, kun lastenvaatteiden mitoitus ei ollut luokkaa D. Seuraaviin kappaleisiin saa näköjään lisätä jo selkäpuolelle lisää haarapituutta, muuten mitta on hyvä.

Syysloman suurin ponnistus oli kuitenkin esikoisen villapaita. Se on valmis! Aloitettu elokuussa... Jännä juttu, saumojen ompelu on ihan kivaa ja nopeaa, mutta sitä ei vaanmillään saa aloitettua. Lankojen päättely ei ole niin kivaa, mutta siihenkään ei mene kovin kauaa. Kun vain saa aloitettua. Lauantaina (eilen siis) omplein viimeisetkin saumat, päättelin kaikki langanpäät ja kudoin vielä kauluksen (ja päättelin samantien nekin langanpäät) ja lykkäsin pojalle sovitukseen.


Paita on oikein mieluinen, tosin paljaalla ihollahan sitä ei voi pitää. Lankana oli Nalle Colori ja ikivanhat merinovillaiset Woolit. Taattua Novita-laatua siis. Langanmenekki hämmästytti, Wooleja meni yhteensä noin 50g - mikä on mielestäni aika paljon, kun tein niillä vain muutaman raidan. Nallea taas meni 250g, eli reippaasti alle kaksi kerää. Ohje on Suuri Käsityölehti - Parhaat neuleet syksy 2006, pojan joustinneulepusero. Mallissa tosin hihat olivat sileää, mutta esikoisen päällä sellainen paita olisi näyttänyt lepakonsiiviltä (masiiviset hauikset...)