Lunta!

Tänä aamuna ei ollutkaan vaikeuksia saada mukuloita pukemaan ulkovaatteita päälleen. Pyysin kurkkaamaan ikkunasta ulos, ja johan meni pipot ja takin vauhdilla päälle. Yöllä ja aamun aikana oli satanut ainakin viisi senttiä lunta!


Eipä paljon tee mieli enää mennä uimaan.

Sohjossa olikin kiva sitten viedä esikoinen taksia odottelemaan. Koulussa pitäisi olla tänään suunnistusta, yritin topata laiheliinin mahdollisimman lämpimästi, ettei palele.

Kahden räkäisen mukulan kanssa kauppaan (nenäliina oli valmiina taskussa...) ja olikin kyllä harvinaisen levollinen kauppareissu. Muita asiakkaita ei juurikaan näkynyt, ja kun vihdoin aloin lapata tavaraa kassahihnalle, miesmyyjä hihkaisi taakseni tulleelle asiakkaalle, että menisi odottelemaan viereiselle kassalle, saisi näin nopeammin palveltua (kun minulla nyt meni aikaa niiden tavaroiden pakkaamiseen...). Olikin luksusta kaikesssa rauhassa pakata ostokset, yleensä niskaan hönkii muutama kiireinen eläkeläinen.

Kotiin tultua purin kauppakasseja (siihen menikin sitten yli puoli tuntia, kun piti raivata kaappeihin tilaa uusille tavaroille - pakastimeen mahtui näppärästi läjä kalapuikkoja, kun otti ensin villalankapussin pois tieltä...)

Loppu aamupäivä menikin sitten siivotessa. Kuten kaikki minut tuntevat tietävät, suhtaudun hyvin intohimoisesti siivoamiseen, joten se, että vielä tiskasin KÄSIN tuohon päälle, saa epäilemään mielenterveyttäni. Syyntakeeton, ilmiselvästi. Etenkin kun en edes ole kovin vihainen juuri nyt. Siivosin myös eilen, mikä tekee asian täysin käsittämättömäksi.

On siis hyvin harvoja asioita, joita vihaan syvästi, ja siivoaminen kyllä kuuluu niiden joukkoon.
Nyt pyykkikoneessa pyörii koneellinen pyyhkeitä, tiskikone on tyhjätty ja täytetty, käsinpesun vaatineet tiskit kuivumassa ja uunissa muhii lohilaatikko (meidän lasten herkkuruokaa, huoh, kunpa tykkäisivät jostain normaalistakin joskus).

Kotilapsoset sitten viihdyttivät itseään, Muropaketti harrastaa luovaa ongelmanratkaisua:


No, kun ei yletä, niin onhan sitä jostain lisää pituutta löydettävä!

Eilisen aikana sain väännettyä esikoisen puseronhihaa pituudesta puoliväliin. Koska silmukoita lisätään koko hihan matkalla, niin tuosta puuttuu vielä ehkä kolme viidesosaa. Loput osat ovatkin jo valmiina, että ehkä saan tämän vielä valmiiksi tämän vuoden puolella.


Ne pakastimesta kaivetut langat on tarkoitettu neidin villahousuiksi, nättiä vaaleanpunaista ja vadelmanpunaista seiskaveikkaa. Vaaleanpunaiset olivat 100g keriä, eli aika vanhaa vuosikertaa.
Voi kun pitäisi niin paljon, eikä jaksa mitään. Porkkanoitakin kasvaa vielä kasvimaalla, enkä jaksaisi millään kaivella niitä viikonloppuna ylös... No, eipä ole kellariakaan, missä säilyttää, onneksi ei ole paljoa porkkanoitakaan.

Mitä muuten tekisin parillekymmenelle punajuurelle? Löysin vanhoja siemeniä keväällä ja kylvin ne, ja hämmästyksekseni ne ovat kasvaneet ihan reippaasti ja ovat ihan mukavan kokoisia. Minä en pidä etikkapunajuurista (ja se kellariongelmakin on...) mutta kasvislisäkkeenä punajuuret ovat olleet ihan ookoo. Muu porukka taas syö etikkapunajuuria muttei muuten.
Taidan ensi keväänä etsiä keltajuurekasta siemeninä, se on helpompaa kun ei värjää joka paikkaa.

(ja juu, punajuurella voisi värjätä lankaa, mutta minun kokemusteni mukaan siitä saa lähinnä harmaasävyjä, en ole saanut punaista sävyä säilymään - pitäisi olla kai ihan oikeita myrkkyjä värjäyksessä mukana).