Pää hajoo eli terveisiä sairastuvalta

Jos joku ei jo arvannut, niin meillä sairastetaan taas urakalla. Tällä kertaa taudin kourissa ovat Muropaketti (tänään jo parempi päivä, yön oli kuumeessa vielä), esikoinen (vatsa vikkelällä) ja minä.
Yritin naapurinpoikaa värvätä aamulla läksyjen tuontiin, mutta ei onnistanut. Naapurinpoikakin on kipeä, oli äiti ehtinyt juuri laittaa tekstiviestiä opettajalle, että jos meidän poika ottaisi läksyt... Eilen esikoinen oli koulussa, mutta olikin ollut helppo päivä, kävivät paloasemalla joten läksyjä ei tullut.
Oli muuten koulussa valittanut sijaisopelle, että on maha kipeä ja oksettaa. Sijaisope oli siihen todennut, että tuo asia on jo puhuttu läpi, nyt riittää. No siis joo taas. VIIME viikolla pojalla oli maha kipeä (ripuloi pitkin päivää ja iltaa ja oli alilämpöinen) ja olikin loppuviikon sairiksella saman vaivan takia, mutta ei se tarkoita sitä, etteikö voisi olla uudestaan kipeänä. Vai tarkoittaako reaalimaailmassa?

Minulla raukalla pää halkeaa ja kurkku kuristaa (ei kutita eikä ole kaktusta kurkussa, mutta nieleminen on hankalaa, ikäänkuin joku puristaisi ruokatorvea kasaan), mies kävi paijaamassa ja totesi, että on sulla ihan oikeasti kuumetta. Luuli varmaan, että ruikutan ihan ruikuttamisen ilosta.

Onkin ollut pitkä päivä, heräsin kolmen aikaan (tai heräsin jo aikaisemmin, mutta tuossa vaiheessa luovutin, kun ei uni tullut silmään) Muropaketin ähräykseen. Tein sitten yhden rästityön ja tyhjensin sähköpostiani. On jo pitemmän aikaa työposti huudellut, että loota on täysi. Ihan turhia megan tiedostoja löytyikin vaikka kuinka monta, kyllä nyt kelpaa taas lähetellä mulle vaikka mainoksia. Mä en niitä lue kuitenkaan.

Pikkusisko tuli auttamaan penkkaripukunsa kanssa, päästiinkin hyvin eteenpäin. Onneksi on huominen aikaa viilauksia varten, en jaksa tänään tässä kunnossa. Vetoketju vielä ja toppauksia, eiköhän se ala olla siinä.

Hankalin osuus oli tämä:


Levyllinen vaahtomuovia piti saada väännettyä muotoon ja peitettyä apukankaalla. Ajattelin ensin tehdä saman vanulevystä, mutta tuo on kyllä ehkä kuitenkin parempi. Tähän meni siis koko lauantai ja sunnuntai, kun en yksin pystynyt vetoketjua ompelemaan, vaan piti olla joku pitelemässä hökötystä. Lapsista tuo on hulvattoman hauska tuollaisenaan, jääkin varmaan meille sitten leikkihuoneeseen käyttöön - tulee mieleen japanilaiset tositv-kilpailut, joissa kisaajat yrittävät juosta toppingeissa pitkin tehtävärataa...
Hommaa on ideoitu työn edetessä, mitään ihan valmista suunnitelmaa ei ollut olemassakaan.

Muuten viikonloppu menikin sitten sukkia kutoessa, tänään neiti sai uudet sukat mukaansa hoitoon (juu tosiaan vein neitin hoitoon vaikka muut lapset olivat kotona, mielestäni esikoinen ja Muropaketti ansaitsevat rauhallisen sairastamispäivän, ja samat taudit ne neitin hoitopaikassa jyllävät kuin koulussakin, siellä on monta yli 10v sisaruksen omaavaa lasta, ja ne isot sisarukset ovat noissa samoissa kuumetaudeissa ja mahataudeissa),


Nallecolori ja Maija, yhteensä 52g. Tuota hemmetin coloria jäi VIELÄKIN 46 grammaa, siitä on nyt tehty siis kahdet sukat ja yhdet tumput. Teen varmaan toisetkin tumput tuon Maijan kanssa, niin on sitten olevinaan "setti". ja jos kuva on sumea, niin syyttäkää ihan reilusti minua siitä, en näe juuri mitään tällä hetkellä.

Miehellä loppuikin tällä erää työt (tehdas on kiinni pari viikkoa) ja on sitten meidän ilonamme huomenna. On asiassa ainakin yksi hyvä puoli, koira tuleekin kotiin jo huomenna!