Kiitos!

Kiitos onnitteluista! Olen todellakin pitänyt matalaa profiilia, ihan tarkoituksella. Omien pelkojen paljastaminen "kaikille" on kovin vaikeaa, mielummin olen märehtinyt omieni joukoissa.

Muistelin Muropaketin syntymän jälkeistä aikaa. Jostain syystä olin silloin aivan lopussa, en jaksanut mitään. No, sairastuinkin sitten oikein kunnolla. Nyt olen jaksanut jo vaikka mitä, ehkä ylimääräinen adrenaliini on ollut avuksi?

Eilinen meni sujuvassa kaaoksessa, Muropaketti käytteli ahkerasti pottaa (ja tyhjentää sen itse vessanpönttöön... matto on vähän märkä), ja tänä aamuna taas istui potalle. Tämä on kyllä ihmeellistä, koska ihan oikeasti tuo poika ei ole kertaakaan mitään tähän asti tehnyt potalle (ja olemme yrittäneet pojan perhepäivähoitajan kanssa vaikka mitä). Esikoinen on vieläkin kuumeessa, tosin nyt enää alle 38. Eipä ole huomenna kouluun menemistä, voivoi kun on pettynyt poika... (tosin nyt koulukin taas maittaa aivan eri tavoin kuin alkuvuodesta). Saa nähdä, ketkä muut sairastuvat.
(ette muuten usko, kuinka kivaa on laskea sairastuneiden päälukua ja kuunnella pientä itkua makuuhuoneesta vähän väliä).

Nyt mies lähti liikekannalle tankkaamaan autoa ja täydentämään jääkaapin sisustaa kolmen mukulan kanssa, saa nähdä, kuinka kauan reissu kestää. Minä nautin "laatuajasta" keskenäni, laitoin saunan lämpiämään (hyihyi, eihän nyt vielä saisi saunaan mennä...) leikkelin pari taskuvaippaa ompeluvalmiiksi ja surffailen netissä ihan vaan palkitakseni itseäni siitä hyvästä, että selvisin eilisestä melkein täysipäisenä.