Ihana kaivattu sade!

Viime päivinä on satanut vettä. Kyllä sitä on kaivattukin, nykyiset keväät ovat käsittämättömän vähäsateisia.
No, sadetta ei vieläkäm ole tullut riittävästi, multa on pinnan alta vielä kuivahkoa. Mutta onneksi vastapainoksi on sitten kylmä. Yöllä ei ole ollut pakkasta, mikä on varmaan ihan sattumaa. Toissayönä oli kuudelta aamulla vain viisi astetta lämmintä, tänä aamuna en tarkistanut tilannetta ihan niin aikaisin...

Sateiden sattuessa on kasvimaakin yllättäen päässyt eteenpäin. Katetta en ole sateessa laittanut, mutta kylvettynä on kaikkea salaatteja lukuunottamatta. Avomaankurkut, kurpitsat, auringonkukat ja pavut majailevat vielä tomaatintaimien kera kasvihuoneessa, en todellakaan luota lämpimiin öihin ennen kuun puoliväliä. Siperia opettaa.
Saa nähdä, miten herneiden käy. Naapurinpoikien sisko oli kylvänyt samat perunat kolmeen kertaan, kun joku oli käynyt ne yön aikana keräämässä kuusenjuurelle! Anopilla on joku käynyt myös keräämässä perunat öisin, mutta sitten myös syönyt ne, eli siellä on sitten laitettu aina uudet perunat maahan.

Jaksan aina vain ihailla kasvimaamme nykyistä multaa. Savimaahan tuo kasvimaa on oikeasti, mutta kateviljelyllä olemme miehen kanssa saaneet aikaan illuusion mullasta. Vastoin kateviljelyn oppeja käännämme maan kerran vuodessa (keväällä), koska syksyn ja kevään aikana ennen uusia kylvöjä rikkaruohot ehtivät vallata kasvimaan. Jos olisi ahkera, niin saisi pidettyä maan koko ajan peitettynä eikä rikkaruohoja ehtisi koskaan kasvaa... Mutta kun en ole. Mutta todellakin, kateviljelyn ansiosta savimaamme tuottaa hienoja perunoita ja suoria porkkanoita. Viimeinen testi olisi varmaan mustajuuren kasvatus sekä maa-artisokat, mutta ne eivät kyllä kelpaa meillä kellekkään muulle kuin minulle, en jaksa nähdä vaivaa...

Sinappituubi on sateiden ansiosta saanut itselleen muutaman uuden vaipan - ja uuden vaipan kirous toki heti iski, sinappia oli vaipan täydeltä...