Uusi ope, vanha ope, tuleva ope ja menneisyyden haamut

Kukkaa ruukussa olen etsimässä ekaluokan opelle tänään. Jos ei kuume nouse kauhean korkeaksi (olisin turhan vaarallinen liikenteessä...)
Tiedän opettajan suuntaavan heti samana päivänä katsomaan mummun kullanmurua ja sen jälkeen pohjoiseen, mitään kotiinvietävää ei kannata hankkia.
Ja ne leffaliput - täkäläinen elokuvateatteri vaan aukaisee ovensa kovin myöhään (miksei niitä lippuja voi käydä hakemassa virka-aikaan ko. paikassa aukiolevasta lippumyynnistä?)

Tuleva tokaluokan ope on ollut esikoisella opettamassa jo mm. ympäristöoppia (mikähän se nykyään on nimeltään, esikoinen sanoo sitä tehtäväaineeksi...) ja kuvaamataitoa sekä liikuntaa oman open jalkaleikkauksen jälkeen. Ja onhan kiva etukäteen lahjoa ensi vuoden opettajaa, niin jos suhtautuisi poikaan myötämielisemmin... (ei vaan, odotan ensi vuotta ihan luottavaisesti, ollaan tämän opettajan kanssa jo juteltu asioista ja hän itse ei enää niin kauhulla odota 21 tokaluokkalaistaan....)

Niitä koriste-esineitä yritän tosiaan varoa, ja tarkoitus olisi, että opettajat saisivat lahjuksensa jo huomenna, vaikka lauantaina on vielä kevätjuhla. Saavat siellä kuitenkin vaikka mitä mukaansa... Minulla oli ala-asteikäisenä tapana antaa kaikille opettajille jotain (yleensä itsekerätyn kukkakimpun), opettajia kun oli kolme kappaletta. Nyt opettajia on vähän enemmän kun oppilasmääräkin on tuplaten se, mikä oli lapsuudessani.

Muta katsotaan nyt, käsiä särkee ja eilen illalla kävelinkin ihan vinoon, kun korvissa rutisi niin, että unohdin keskittyä suunnistukseen... Kyllä jaksankin sitten ihan eri motivaatiolla lääkitä lasten korvatulehduksia, kun on tuoreemmassa muistissa nämä kiusat.

P.S: Unisukka, PUL-velour on muistaakseni Kestovaippakaupan myymä.