Kesä

Meillä on alkanut kesäkausi. Lapset riekkuvat ulkona puolialasti (Muropaketilla on päällään vain lyhyt paita, on helpompaa noin, ei tarvitse repiä housuja pois kun tulee pissahätä). Meillä on pihassa suojaisa poukama autotallin ja talon vieressä, kahden rinteen välissä. Aurinko on jo lämmittänyt sen niin, että iltaisin hiekka hehkuu lämpöään vielä pitkään puiden jo peittäessä laskevan auringon.

Lapset heräävät puoli seitsemän. Hyvä asia arkipäivisin, vähemmän kivaa näin viikonloppuisin. En jaksaisi millään nousta vielä siihen aikaan, Oravanpoikanen aloittaa syömingit neljän maissa enkä ehdi kuin torkahtaa puoli kuuden jälkeen, kun taas joku herää.

Olen viettänyt aikaa siivoten ja pesten pyykkejä. Tein jopa simaa (joka ei tietenkään lapsille maistu, kun ovat kaupan simaa juoneet, sehän on neutraalia verrattuna omatekoisen). Meillä on juossut vieraita (yllättävää uuden vauvan synnyttyä...) joten olen pakosti joutunut pitämään yllä kulisseja. Olen jopa leiponut joka viikko vähintään, usein pari kertaa viikossa jotain. Uusin bravuuri on feta-parsakaalipiirakka, joka tosin uppoaa enimmäksen omaan mahaani... Mutta on tehty peltileipää, sämpylöitä, suklaakakkua (mud-pien kevennetty suomalaisversio Valion voipaketin kyljen ohjetta mukaellen - en pidä taloussuklaasta, joten upotin siihen paketillisen Fazerin sinistä), herkkuleivosta (mokkapaloiksihan noita yleensä sanotaan)...
Muutamana päivänä olen järkytyksekseni todennut, että olen ollut oikein kelpo pikku kotirouva, aamulla heti ovat mukulat syöneet puuronsa mukisematta, painelleen pihalle ja sillä välin olen tehnyt jo päiväruuan, pessyt koneellisen pyykkiä ja imuroinut...

Mun lääkitykseni on selvästi vinksallaan.

Ira Punaisesta talosta pääsi yllättämään minut. Sain tiistaina paksun kirjeen (jonka mies epäili sisältävän pommin), jossa oli Novitan Muksu-liite ja pikkuiset villasukat Oravanpojalle. Ai kun tuli hyvä mieli, kiitos Ira! Sukat olivat juuri sopivan kokoiset, vaikka Oravanpojalla onkn suhteettoman pitkät jalkaterät. Taitaa tulla edemenneeseen serkkuunsa, jonka bootseihin olisi mahtunut pikkuinen kylä asumaan.

Olen suunnitellut Oravanpoikasen ristiäisiä. Joskus tuntuu kovin epätoivoiselta, ajankohdaksi kun on valittu äitienpäivä ja toisten juhlien jälkeinen päivä. No, kannattanee varmaan panostaa enemmän suolaisiin tarjottaviin ja siihen, että juotavia on tarjolla tarpeeksi. Pitäisiköhän tehdä kotikaljaa? (ja ajankohta on ainoa soveltuva ennen juhannusta - soviteltavana kun on neljä eri kalenteria (yhden kummin, äijän, papin ja meidän... Juhannuksen jälkeen Oravanpoikanen tuskin enää mahtuu kastemekkoonsa).

Kesäkausi on alkanut. Uima-altaassa tosin oli niin kylmää vettä, että en pystynyt päätäni siihen upottamaan.