Kotiympyröissä

Elämä rajoittuu tällä hetkellä kovin pieniin ympyröihin. Neiti ja Muropaketti ovat nyt sairaina, sama tauti kuin esikoisella, kurkkuun sattuu ja kuumetta. Ovat myös nuhassa, mikä esikoiselta puuttui - eli se tulee sitten esikoiselle seuraavaksi, kun muut ovat terveitä. Mies on kipeänä - mikäs sen mukavampi tapa viettää viimeiset isyyslomapäivät. Oma pää on tukossa ja kurkkua kiristää. Kyllä se tauti minuunkin vielä iskee.

Esikoisen koulusta on kuulunut viime aikoina vain hyviä uutisia. Opettaja jo sanoi ääneen, että jos näin hyvin menisi koko ajan, ei syksyllä olisi mitään tarvetta kouluavustajalle. Noo, syksyyn on aikaa, eihän vielä ole tullut edes kutsua toimintaterapeutin arviointiin.


Tuollaiset villasukat aloitin maaliskuun alkupuolella. Kudoin niitä vain äitiyspolilla odotellessa. Harmi vaan, että sain tosi hyvää palvelua, vartin odotusajoilla ei kauheasti ehdi vääntämään silmukkaa langasta. Tai no, kerran odotin 25 minuuttia, mutta silloin olin itse etuajassa paikalla.
Viime viikolla sain tehtyä molemmat - ne on jo pääteltykin. Käyttäjä on vielä arvoitus, ehkä laitan nämä jemmaan tarvetta varten.



Liityin Jämäblogijoukkoihin - minulla noita jämälankoja riittää (etenkin kun ostin pari vuotta sitten säkillisen niitä). Akuutti tarve on tehokkaista imuista yökäyttöön, ja noita pikkuhahtuvaimuja sitten tein jo kaksi. 14g ja 16g, huimaa langankulutusta. Mittakaavaa antaa Addin kutosen sukkapuikko.

Ruuanlaitto- ja huushollaustaidoissani on välillä parantamisen varaa, tosin motivaatio on kai se suurin vaikuttava tekijä. Siis kun sitä ei ole, niin villakoirat kasvavat sohvanalusen kennelissä ja perunamuussit homehtuvat hellankulmalle. Tosin nykyisin meillä kiehuu tällaista palikkasoppaa!


Rakas ystäväni on siis muuttanut meille taas! Se asuu jääkaapin vieressä, hoitopöydällä.


Samalla saan laajennettua sosiaalisia ympyröitäni, kun kaksi kertaa viikossa käyn viemässä maitokeittiölle saaliin. Paikallinen sairaala jo radion kauttakin kuulutti mahdollisia maidonluovuttajia, meitä on tällä hetkellä kai peräti kaksi... (no, kolme viikkoa sitten, kun sain pumpun, luovuttajia oli yksi)

Elämässä pitää olla haastetta, aloitin elämäni toista pitsihuivia. Aikaisemmin olen tehnyt Fifin Ullan ohjeiden mukaan, nyt kaivoin esiin saman nettijulkaisun ja Minttumaarin ohjeen. Lankana on pikkuveljeltäni joululahjaksi saamani vironvilla. Tuoksuu ihanalle, ja väri on juuri minun mieleeni - aika hyvin värisokealta veljeltäni!


Saa nähdä, kuinka värisokea olen, jos saan tämän ikinä valmiiksi. Jo ensimmäisen kaavion lukemisessa tuli ongelmia (kukas ei lukenutkaan koko ohjetta ensin...), No, äkkiäpä ekat 17 kerrosta oli purettu. Ja seuraava kaavio sitten takkusi oikein urakalla, nyt olen päässyt eteenpäin, mutta... Ehkä piirrän koko huivin kaavioksi, niin osaan tehdäkin - ei näköjään laskupää toimi yhtään.

Lupasinko, ettei täällä näy enää epäselviä tärähtäneitä kuvia?


Suloinen suppusuuni.