Ideointiapua

Saatiin kutsu pienen tytön ristiäisiin. Voi, jotain pientä ja söpöä pitäisi keksiä - mutta mitä?
Tällä aikataululla (tai no, mun järjestelmällisyydettömyydellä) en saa tehtyä mitään suuritöistä virkattua vaunupeittoa tai ristipistotaulua. Niinpä ajattelinkin ihan jotain ommeltua, mekko ehkäpä, ja jokin pehmolelu.
Saako pienen tyttövauvan mekko olla ihan puuvillakangasta, vai pitääkö olla trikoota (siis joustavaa kangasta)?

Olen viikon verran taistellut esikoisen syömisten kanssa taas. Poika on kipeä (yskä+kurkkukipu) ja ruoka ei maistu. Ei saanut edes nieltyä muutamana päivänä. Eihän tuo olisi mitään, jos olisi normaali mukula. Mutta kun valmiiksi on suoraan Biafra-kuvista revitty, niin viikonkin huono syöminen on pahasta - ja tuo on ollut nyt jo kuukauden huonolla ruualla. Tai siis vähällä ruualla, ruokahan meillä on aina hyvää...
Nenä näyttää luonnottoman suurelta luisissa kasvoissa, ja korvat ovat kuin vanhuksella, suuret.

Tänä aamuna saavutin kyllä taas pohjat tässä äitiyskokemuksessani. Istuin ruokapöydän ääressä ja katsoin kuihtunutta esikoispoikaa, joka itkulla söi aamupalaansa. Laskin suupaloja, nyt tuon seuraavan jälkeen on mennyt 200kcal ja se on 10-15% päivän energiantarpeesta. Ruokapäiväkirjan mukaan poika ei syö edes tuhatta kcal vuorokaudessa, ja jotta saisin tuon lihomaan, niin pitäisi saada uppoamaan 2000kcal.
No, nyt tauti on taas voitettu tältä erää, joten enää syömättömyyden syitä ei tarvitse hakea siitä.
Huomenna olisi koulussa ulkoliikuntapäivä. Luvassa on sadetta noin 12 asteen lämpötilassa, joten opettaja ehdotti, että josko meidän esikoinen jäisi kotiin, toipilaana kun on vielä. Kyllä vierähti kivi omatunnolta, olisin aamulla soittanut ja ilmoittanut poissaolijaksi.

Iltapalaksi onkin murotaikinapohjainen leivos tomusokerikuorrutuksella... Jee, kaikki lapset ovat tällä hetkellä terveitä.

Mutta eipä tämän keskellä oikein tule mieleen, millä ilahduttaa tuon pienen tytön vanhempia...