Kaunista
Kiitos tietokoneeseen liitetyn digiboksin, sain katsottua lähes kokonaan olympialaisten avajaiset. Osasinkin odottaa mahtipontisia avajaisia.
Olen sanaton, melkein. Alun rummuttajat (tuntuu vähättelyltä sanoa rumpalit) olivat upeita. Jos muualla maailmassa raahataan stadionille parisataa rumpalia, niin Kiinassa niitä on 2008. Äänenpaine oli varmasti järisyttävä paikan päällä. Lähes yhtäaikainen liike oli vaikuttavaa, kaunista. Digitekniikalla saa kyllä monistettua sata soittajaa tuhanneksi, sadaksi tuhanneksi - mutta sillä ei saa kuitenkaan aikaan sitä elävän olennon olemusta, joka tulee, kun parituhatta ihmistä liikkuu tahdistetusti - ei täydellisesti, vaan elävänä massana.
(olisin varmasti ollut loistava pikkupioneeri lapsena!)
Vähän reilu viisivuotias neiti tuijotti ihastuneena keijuja, jotka leijailivat stadionilla. No, hän ei sentään mykistynyt...
Pisti silmääni, että valokeilassa olleet lapset olivat pääasiassa tyttöjä - oliko se tarkoituksellinen kannanotto tyttölasten puolesta? Ehkä se vain oli niin, koska tytöt ovat söpöjä?
Kiinan ihmisoikeustilanne on varmasti huonompi nyt kuin vähään aikaan, olympiahankkeiden tieltä on pakkosiirretty ilmeisesti satojatuhansia ihmisiä, kymmeniä tuhansia on menettänyt työpaikkansa, ja kymmenen kertaa enemmän on lomautettuna olympialaisten ajan, jotta Pekingin ilma pysyisi hengityskelpoisena. Sananvapaudesta tuskin kannattaa sanoa mitään.
Mutta avajaiset olivat kauniit. Rauhankyyhkyjen "lennättäminen" sai kyyneleet kihoamaan silmiini - tosin ajattelin enemmän omia Lintusiani kuin niitä puluja, joiden ei tarvinnut lähteä lentelemään Pekingin saasteiseen ja vaaralliseen ilmatilaan. Rakettien keskelle. Pum, puluvarrasta tänään tarjouksessa...
En osallistu tämänvuotisiin neuleolympialaisiin. Ajattelin, ettei minulla ole aikaa. Tosiasiassa minullahan on aikaa, mutta ei kykyä tarttua toimeen. En vain kertakaikkiaan saa aikaiseksi.
No, kun olin päätökseni tehnyt, niin avajaisia katsellessani tikuttelin tuon alemman kirjoituksen valtamerisukan valmiiksi. Juu, jättilätäköt jatkuivat jalkaterässäkin.
Tunnisteet: Käsityötä, Minäminäminä
2 Comments:
oli tosiaan hienot avajaiset, en ihan kokonaan kattonut mutta riittävästi näin :). me ihasteltiin niitä vihreäpukuisia, joiden haalareissa oli lamput :DD
Eräs
Töissä olin eikä meillä ollut töllöä, mutta radiosta kuunneltiin. Ja se soitto oli ihanaa, yleisömeren hurraus voimallista, kaunista se oli kuunnellakin.
Lähetä kommentti
<< Home