Sahramin solmut

lauantaina, heinäkuuta 05, 2008

Heinäpellon laidalla


Palasin eilen hetkeksi lapsuuteeni.

Etukäteen oli suvun kaivurimies käynyt kaivamassa auki umpeenkasvaneet ovat ja vaihtamassa ajansaatossa tukkeutuneet putket uusiin. Vesi pääsee nyt virtaamaan pellolta pois (ja samalla meidän pihaltammekin). Pellolle uskaltaa taas ajaa työkoneiden kanssa.

Tämä pelto oli lapsuudessani tunnettu paarmoistaan, niitä oli aivan hirveästi. Nyt niitä oli vain muutamia, toki kivuliaasti nekin vähät purivat. Lapset innostuivat leikkimään seipäiden alla, tekivät hiirenpesiä ja majoja (siksi pari seivästä näyttää hieman... muotopuolilta). Muropaketti toimi nappulapoikana, kuten jokainen sukupolvi ennen häntä.

Pikkusisko nosteli heinää seipäälle varsin uskottavan näköisesti - tosin hänellä on se ratkaiseva kymmenen senttiä pituutta enemmän kuin minulla. Seipäänterottajalle täytyy muistaa kertoa, että eivät olleet kärjet tarpeeksi teräviä...

Kuvasta ei ehkä näy, mutta seiväsrivit ovat viivasuoria. Ei tarvitse isännän lähteä kesken kahvin oikaisemaan riviä.

Terapiaa, hidasta hyvästijättöä sille, jota ei koskaan saa enää takaisin.

Tunnisteet: ,

7 Comments:

At 8:57 ip., Blogger teisa said...

Kiitos tiedosta. Minä vähän pelkäsinkin, että se on juuri tämä ryökäle, jättiukonputki. En tajua, miten se on meidän pihalle päässyt, sillä en ole nähnyt niitä lähimaillakaan. Tuhoan sen ja pienemmän kaverinsa heti huomenna, mikäli olen puutarhakunnossa- kuopus alkoi oksentaa :-(

 
At 9:11 ip., Blogger Villasukka said...

Heinäseipäitä.... nostalgiaa. Meillä oli palikkapussi ja nuorin kantoi (=raahasi) sitä. Mäen alla kaukana oli yksi pitkulainen pelto, jonka nimi vieläkin lienee paarmapelto ;) Sinne oli kamala matka ja mäki jyrkkä (Vuorenmaa on paikan nimikin) ja meidän kakaroiden piti käydä kävellen hakemassa kahvit talolta (ja keittääkin ne piti). Arvaa kuka kantoi sen järkyn ison kahvipannun?

 
At 1:10 ip., Blogger Tanja said...

Meidän lähistöllä on kaupungin maatila, jossa pääsee halutessaan heinäntekoon. Kävin viime viikolla lasten kanssa katsomassa siellä (tuolloin vielä tyhjiä) seipäitä ja kertomassa tarinoita ajalta kun äiti oli pieni :-)

 
At 6:21 ip., Blogger mammaliini said...

"katson maalaismaisemaa, ja ymmärrän..." :D
ihana maalaismaisema!!!

 
At 3:19 ip., Blogger Kukka-75 said...

Heinänteko on kivaa, tällä tavalla juuri. Muutamassa kodissa ennen tätä olen saanut tehdä. Tässä ei niin paljon peltoa olekaan.

 
At 7:09 ap., Blogger "pappi puikoissa" said...

Niinpä-niin. Heinäpelloita on meikäläisellekin lapsuusmuistoja kertynyt, kun piti kolmessa eri talossa käydä talkoissa. - Tai lapsesta se oli hauskaa, aikuisista en ole ihan varma... Sinulla tuota tohinaa riittää, huomasin, kun lueskelin sivujasi. Tsemppiä!

 
At 9:27 ip., Blogger Mrs.Marple said...

*huokaus*

Oi niitä aikoja.

Vielä joskus muuten näen kotipaikkakunnallani heinäpeltoja joissa heinät on laitettu seipäille eikä norsunmunille. Jotkut papat tekevät ihan huvikseen vielä..

 

Lähetä kommentti

<< Home