Muuttopuuhissa

Pikkusisko muuttaa. Sisko on saanut kämpän kaupungista, ja minä menetän siis ainokaisen jatkuvan sosiaalisen kontaktini. Melkein itkettää, kuinka voi aikuinen ihminen olla näin yksinäinen. Muuttaa sitten ainoa lapsenhoitoapukin pois. Tästä lähtien on vain raahattava koko hunnilauma mukaan joka paikkaan, eikä toivoakaan siitä, että joku tulisi piristämään minua, kun olen kipeänä.

Muutto kyllä tuo sitten piristystä meidänkin huusholliin, kun voin haalia kasaan käyttämättömiä kotitalousvehkeitä, astioita ja tekstiilejä. Tai no, ei minulta käyttämättöminä löydy edes laudeliinoja, mutta onpa muutamakin metri kankaita, jotka on ajateltu pannulapuiksi, keittiönverhoiksi, ties miksi. Niistä voisi saada aikaan ainakin verhot pikkusiskolle, ja muita tykötarpeita. Mutta siis meille tulee joku pieni kolonen tilaa. Lasit ja paistinpannu lähtivät jo.

Vielä huomenna pikkusisko tulee meille ihan muuten vaan. 14 vuotta hän onkin tulla tupsahtanut ovelle koputtelemaan, karannut kun pellon toisella laidalla on tullut sanomista tai kun on ollut tylsää. Vastaisuudessa tulee aina kylään.

Eipä tässä voi kuin kiskoa itsensä liikkeelle ja ryhtyä kaivelemaan kaappeja. Tupaantuliaislahja on jo ollut mietittynä kauan...