Sahramin solmut

maanantaina, elokuuta 04, 2008

Kaukomaille kaipuuni kaunis

Nyt olen moneen kertaan jo kironnut lintukotoani. Ei kännykkäkenttää, ei tekstiviestejä. Minä olisin kerrankin halunnut tekstitellä oikein ahkerasti...

Viime viikon mahataudin jälkeen ehdimme pakata esikoiselle tavarat kasaan. T-paitoja, sortseja, uudet sandaalit piti käydä ostamassa. Uusi reppu, tukeva. Kertakäyttökamera reppuun mukaan.
Ei, koulu ei ala vielä, opettajalta itseasiassa pyydettiin jo keväällä lupa aloittaa koulu muita päivää myöhemmin. Lauantaina käytiin vielä ostamassa vetolaukkukin, kun esikoinen joutuu itse huolehtimaan matkatavaroistaan, kun ei seurueessa ole kaikki työkuntoisia.
Etelänreissu. Pellonlaidan mummin ja äijän kanssa.

Esikoinen oli mennyt hienosti itse passintarkastuksesta ja turvatarkastuksesta läpi (repussa ei sitten ollut sen enempää Semtexiä kuin sinitarraakaan, ei muovailua tällä reissulla), oli laukun ja repun kanssa pärjännyt hyvin.

Iltakymmeneltä olivat olleet perillä hotellihuoneessa. Ensimmäinen kauhukuva ei siis toteutunut.
Nyt sitten pelätään kaikkea mahdollista, mitä siellä paikan päällä voi tapahtua. Ja vielä se paluulento. Ja paluumatka autolla kotiin.

Äitin pieni.

Alunperin poika ei edes vaikuttanut kovin innokkaalta reissuunlähtijältä. Kesän edetessä (kylmänä ja pilvisenä) alkoi ajatus lämpimästä merestä ja auringosta houkutella. Viimeinen niitti taisi olla ihanat kuvat keltaisesta rantahiekasta, uima-altaista ja vesiliukumäistä...

Muropaketti mökötti koko illan esikoisen lähdettyä, olisi halunnut mukaan. Niin minäkin.

Jotta tottus ei unohtuisi, tänään on ollut tihkusadetta ja ilman lämpö hehkeät 12,5 - sentään plussan puolella celsiusasteita. Tihkuttaa vettä sen verran, että nurmikko on märkä. Pienenkään risun alta ei maa kuitenkaan kastu. Etä kasvimaa, täältä tullaan kastelukannun kanssa.

Reissun vuoksi on meille asetettu sitten vaativa rooli kissanruokkijana. Reetueetu pelkää meidän lapsia. Tänäänkin kissa huusi rappujen alla ja heti kun sain lapset paimennettua yläkertaan, kissa livahti sängyn alle. Voi pientä raukka, yksinkotona ja vielä pelottavia hirvityksiä käy joka päivä kylässä...

Koska miehen töihinpaluun vuoksi ei kylpyläänkään nyt päästä, niinneiti ja Muropaketti ovat saaneet lutrata kuumalla vedellä (ja PALJOLLA vaahdolla) uima-altaassa pesuhuoneessa. 140cm halkaisijaltaan oleva uima-allas vie yllättävän paljon tilaa lattialta.

Muistiin: osta talveksi vain 120cm läpimittainen uima-allas lastenvannaksi.

Tunnisteet: , , , ,

3 Comments:

At 9:17 ip., Blogger Villasukka said...

Voi kissaa! Pikikin vetää aina tuhatta ja sataa saunaan karkuun kylään tulevia lapsia - tai oikeastaan kaikkia vieraita. Sielä voi sitten kurkistella, että onkos ne kauhean vaarallisia, uskaltaako tulla? Yleensä uskaltaa.

 
At 9:31 ap., Anonymous Anonyymi said...

ai teillon kans saunassa kylpylä tarpeen vaatiessa. meilloli viimeksi vesirokon aikaan, vielä isoille pojille. hyvin ne siihen mahtui :).

kyl poika reissussa pärjää. inhaa kun ei voi tekstailla :P.

-rouva x-

 
At 11:25 ap., Blogger Tarun tekeleitä said...

Minä muistan vieläkin kuinka katkera olin siskolleni, kun pääsi YKSIN serkun luokse Saksaan. Ikää oli jotai 11 eikä mulla ollu edes passia. Sisko meni sinne lastenlikaksi.. voivoi, palautui mieleen se kyyneltulva ja katkeruus. Sitä en muista mitä kivaa luvattiin... tokkopa mitään, kai ne vaan puhumalla selvitti... huoh

 

Lähetä kommentti

<< Home