Maakuopasta kavutaan päivänvaloon eli matkailuneuvontaa
Pakastin on nyt sulatettu, pesty ja kuivattu. Kyllä nyt kelpaa vaikka sulattaa noi kaksi muutakin pakastinta, keittiön pikkupakastin onkin umpijäässä. Se on mukuloiden jäljiltä jäänyt useinkin raolleen muutamaksi tunniksi ja kerännyt kunnioitettavan määrän kuuraa sisäänsä.
Yön yli nukkuneena ja lohdutuksia saaneena alkaa (päivä)mieli kirkastua. Mansikoita saa vielä ostettua, puolukoita löytyy toisesta pakastimestakin vähäsen. Poroa en nyt tähän hätään mistään saa, mutta ehkä sitten talvella taas. Siihen asti on pärjättävä kaupan käristyslihoilla. (Voi kun olisin tuon tiennyt, olisin ostanut kuivattua poroa reissun päältä, kun sitä oli tarjolla!).
Ja tosiaan, ei ollut arkullista hirvenlihaa. Eikä sydänverellä kerättyjä marjojakaan, ihan vaan saatuja tai ostettuja.
Kiitoksia kaikille lohdutuksen sanoja tarjoilleille!
**************************************
Niin tosiaan. Käytiin lomareissussa. Kylpylöissä ja eläinpuistossa. Tällä kertaa matka suuntautui ensin Ähtäriin. Majoitus oli Mesikämmenessä, jota mainostetaan kylpylähotellina. No, itseasiassa allasosasto oli tosi näppärä tällaisen apinalauman kanssa, vesi viileähköä ja altaita vain kolme + poreallas. Oli helppoa pitää lauma koossa, kun näki lapset koko ajan. Muropaketille vesi oli aluksi turhan viileää, kun käytiin uimassa aamulla ennen aamupalalle menoa.
Mesikämmenen ravintolassa oli varattu yksi nurkkaus lasten leikeille, tosi näppärää - näkyvyys viereisistä pöydistä oli hyvä. Sai äitikin melkein rauhassa syödä. Hotellin leikkihuone oli myös oikein mukava, taktisesti menimme sinne kun muut lähtivät eläinpuistoon... Hotelli oli tosi täynnä. Emme olleet varanneet huonetta etukäteen, joten olimme sitten eri huoneissa yöt, saman käytävän varrella onneksi kuitenkin.
Eläinpuistossa vierähti useampi tunti. Jotenkin tästä puistosta ei jäänyt yhtä hyvä maku kuin Ranuan puistosta, jossa olimme viimeksi (jostain syystä linkki ei toimi nyt). Etenkin lintujen häkit olivat kovin pieniä, ja muutenkin koko eläinpuistosta sai hieman nuhjuisen kuvan. Tosin tankkauspiste hieman lenkin puolivälin jälkeen oli tosi hyvin sijoitettu, siihen mennessä oli jo jalat puutuneet ja jano kova (sattuikin olemaan aurinkoinen päivä). Päivän kuumuudesta johtuen eläimet enimmäkseen lojuivat varjoissa. Lumileopardeista näkyi suurinpiirtein häntä, joka toki oli upea...
Eurooppalaiset puhvelit olivat massiivisia ja löllykkävillisiat saivat veden kihoamaan kielelle... Juu, olen outo.
Seuraavaksi menimme ihan oikeaan kylpylähotelliin Vuokattiin. Katinkulta on todella hieno paikka, vähän liiankin hieno - tenniskentillä pelattiin vielä yhden aikaan yöllä ja golfkenttä oli kai 24h/vrk käytössä - ainakin kentältä tippuili pelaajia bägien kanssa vielä kahdenmaissa yöllä ja kuuden aikaan aamulla oli jo pelaajia pitkin viheriöitä. Ensimmäisenä päivänä Muropaketilla oli maha sekaisin, juostiin sitten vessassa vartin välein. Yhtään vahinkoa ei tullut! Jäi maisemien katselu sitten väliin, lepäiltiin vaan rauhassa (ja juostiin vessassa). Kylpylässä sitten lotrattiinkin useampi tunti molempina päivinä. Vesi oli lämmintä ja ilma myös. Sinappituubi väsähti ja nukkui pienet torkut sylissäni lasten pikkualtaassa, jossa oli vielä lämpimämpää vettä...
Viimeinen yö vietettiin Varkaudessa Oscarin uusitussa perhehuoneessa. Se oli upea! Kaksi parisänkyä (no, toinen oli kaappisänky ja siis varavuode) ja niin poispäin. Hotellin yöravintola on remontissa, joten bileitä kaipaavan ei kannata juuri nyt sinne suunnata (Paitsi Tapani Kansa oli siellä, viimeksi yövyimme siellä Jukka Kuoppamäen kanssa).
Autoilijoille ilosanoma, hotellin parkkipaikkoja on lisätty, ylätasanteelle mahtuu isommatkin autot hyvin (meidän amerikanlaiva oli ainoa siellä, alatasanne oli tiukkaan topattu).
Ainoa miinus hotellille siitä, että siellä ei ole uima-allasta - meille riittäisi ihan tavallinen 4x8m suorakulmio 20 asteisella vedellä, ei mitään hilavitkutinporesuihkuhierontaliukuestelätäkköä (niitä varten kävimme siellä Vuokatissa).
Mitä reissusta opimme?
Pakastimet kannattaa jättää mahdollisimman tyhjiksi...
Lapset viihtyvät autossa maksimissaan 300km yhdellä ajokerralla (taukoineen, ruokailuineen).
Turistipaikkakuntien hotelleihin kannattaisi varata huoneet hyvissä ajoin etukäteen, vielä meillä oli onnea, mutta kuinka kauan?
Lapissa olisi ollut rauhallista, mutta tällä porukalla sinne ei valitettavasti voinut ajaa.
Tunnisteet: Eläimet, Kadotetut, Lapset, Minäminäminä
1 Comments:
Kiva, että reissu oli kuitenkin antoisa. Saa nähdä miten meillä kun mennään juuri ennen koulun alkua tuonne itään päin huhmariin.
Lähetä kommentti
<< Home