Synttärijuhlia

Muropaketti täyttää maanantaina kolme vee. Pikapikaa kasasin juhlat, kermakakku (juu, autokakku, mutta mun taiteellisilla kyvyillä... no, se OLI autokakku) ja kahvia ja voileipiä. Hyvin meni vieraisiin, viimmeiset lähtivät (tosin myös saunoneina ja uunimakkaroita syöneinä) yhdeksän maissa illalla.
Tänään vuorossa kinuski-vanilijakreemi-mansikkakakku kermavaahtoa vieroksuville vieraille pellon toiselta laidalta. Hämmästyksekseni huomasin, että kohta (ensi viikoksi) pitää ostaa kahvia lisää, viimeiset purut menevät tänään. Meillä ei siis kovin paljoa kohvia ryystetä, juuri syntymäpäivillä ja ristiäisissä. Ja hautajaisissa. Muita juhlia meillä ei olekaan.

Mun pieni Muropaketti, kolme vuotta. Tasan kolme vuotta sitten ihmeteltiin miehen kanssa Tampereella, että mikä on homman nimi. Piti vaan käydä äkkiä polilla saamassa sopiva sektioaika, ja gynetäti määräsikin kiireelliseen sektioon heti kun leikkuri on vapaa. Onneksi lastenlääkäri ja -kirurgi olivat sitä mieltä, että ei iltaa kohti kyllä sektioida, paikalla pitää olla täys leikkurivalmius vauvaa varten ja koko hoitoketju valmiina, jos tarvis on. (Nälissään sainkin sitten olla pitkän aikaa, kun aina tuli juupas eipäs, pahimmillaan lautanen kiskaistiin nenän alta pois, kun olin haarukallisen saanut syötyä - ja sitten parin tunnin päästä taas etsittiin, että löytyisikö edes mehua ette tarvitse laittaa sokeritippaa... Että hienosti on hoidettu asiat yliopistollisessa.)

No, ei sitten ollut tarvis, ja se on hyvä. Enpä edelleenkään tiedä, että mikä pojalla oli hätänä (ei tiedä lääkäritkään), mutta siihen nähden menee hyvin.

Ihana Muropaketti. En olisi oikeastaan uskonut, että pystyn vielä höyrähtämään noin täydellisesti omaan lapseeni - kuvittelin, että pelot pitävät hallinnassa lempeämmätkin tunteet. Mutta ei, Muropaketti on ihana, silloinkin kun repii siskoltaan tukon hiuksia ja syöttää Sinappituubille kissanruokaa.