Sahramin solmut

maanantaina, syyskuuta 01, 2008

Löytyi

Löytyivät ne sukkakin. Oli joku näppäräsorminen tunkenut sen Tupperin palloon. Enpä ollut tajunnut tukia sen sisälmystä, vaikka lelulaatikonkon kaivelin pariin kertaan. Sain sitten pääteltyä. Ja Esikoisen sukatkin, niistä poika olikin jo ehtinyt katkoa roikkuvat langanpäät ja jouduin kutomaan molempien sukkien kärjet uusiksi.

Puin neidille uudet sukat jalkaan ja raahasin tytön mukaani metsään. Alkoi jo seinät vyöryä päälle, oli pakko lähteä "yksin" liikkeelle. Niin, raahasin tosiaan, neiti huusi TUNNIN reissun aluksi, viimeiset 30min oli hiljaa, kun löysimme tatteja.

Tatteja totisesti löytyi, miehellä on vakipaikka, jossa kasvaa aina ainakin yksi herkkutatti. No, ensin en löytänyt kuin pari jättimäistä jo mätänemään alkanutta vanhusta, mutta sitten silmä oppi erottamaan... Varmaan parikymmentä priimakappaletta keräsin, tusinan verran ihan kelvollisia jätin oravalle syötäväksi, kun oli ne käynyt jo maistelemassa. Muutaman minitatin jätin vielä kasvamaan - ja tietenkin ne kaikki ylikasvaneet.

Yhtä asiaa vain mietin, itse perkaan tateista KAIKKI madonreiät pois - kuuluuko niin tehdä vai ei?

Ruuaksi sitten olikin lohi-tattikermakastiketta ja lapsille suppilovahvero-kanttarelli-torvisieni-orakas-herkkutatti-punikkitattipaistosta. Niin tosiaan, syksyn ensimmäiset suppilovahverotkin löytyivät.

Syksy on siis jo täällä. Se tietää sitäkin, että kohta lähden töihin. En taho! Haluan olla kotona nuuskuttelemassa pientä oksennuksenhajuista vauvaani... Joka jo punkee kovasti takapuolta ylös ja liikkeelle.

Huomenna on tulossa vieraita heti aamusta, kivaa kun tiedon sai juuri äsken. Raivaa nyt tästä kaaoksesta siedettävä läävä kolmi- ja yksivuotiaalle...

Tunnisteet: , ,

3 Comments:

At 6:12 ap., Anonymous Anonyymi said...

Siis sienistä ja madoista.
Jos on hyvä sienivuosi ja paljon sieniä, olen tarkka matojen suhteen. Mutta, huono vuosi ja muutama surkea sieni saa minut paljon leväperäisemmäksi. Vain isot madot ja ihan kalutut sienet hylkään silloin.
Nyt näyttää sieniä vihdoin olevan metsissä.

 
At 2:31 ip., Anonymous Anonyymi said...

matoiset sienet jää metsään. yäh. joko sun vauvapauva on mukamas niin iso, että töihin meet? huijaat!

Eräs joka aamulla heräs ja hiljalleen luunsa keräs ja lähti ulos rahan peräs vaikkei ollut ihan teräs.

*saa aplodeerata*

 
At 2:56 ip., Blogger Sahrami said...

En mä halua mennä töihin, mutta mies haluaa jäädä kotiin (=menee tehdas kiinni puoleksi talvea, saisi vanhempainrahaa paremmin kuin liiton päivärahaa; mutta onhan tuo tykännyt aina olla kotona noiden muksujen kanssa).

 

Lähetä kommentti

<< Home