Löytyi

Löytyivät ne sukkakin. Oli joku näppäräsorminen tunkenut sen Tupperin palloon. Enpä ollut tajunnut tukia sen sisälmystä, vaikka lelulaatikonkon kaivelin pariin kertaan. Sain sitten pääteltyä. Ja Esikoisen sukatkin, niistä poika olikin jo ehtinyt katkoa roikkuvat langanpäät ja jouduin kutomaan molempien sukkien kärjet uusiksi.

Puin neidille uudet sukat jalkaan ja raahasin tytön mukaani metsään. Alkoi jo seinät vyöryä päälle, oli pakko lähteä "yksin" liikkeelle. Niin, raahasin tosiaan, neiti huusi TUNNIN reissun aluksi, viimeiset 30min oli hiljaa, kun löysimme tatteja.

Tatteja totisesti löytyi, miehellä on vakipaikka, jossa kasvaa aina ainakin yksi herkkutatti. No, ensin en löytänyt kuin pari jättimäistä jo mätänemään alkanutta vanhusta, mutta sitten silmä oppi erottamaan... Varmaan parikymmentä priimakappaletta keräsin, tusinan verran ihan kelvollisia jätin oravalle syötäväksi, kun oli ne käynyt jo maistelemassa. Muutaman minitatin jätin vielä kasvamaan - ja tietenkin ne kaikki ylikasvaneet.

Yhtä asiaa vain mietin, itse perkaan tateista KAIKKI madonreiät pois - kuuluuko niin tehdä vai ei?

Ruuaksi sitten olikin lohi-tattikermakastiketta ja lapsille suppilovahvero-kanttarelli-torvisieni-orakas-herkkutatti-punikkitattipaistosta. Niin tosiaan, syksyn ensimmäiset suppilovahverotkin löytyivät.

Syksy on siis jo täällä. Se tietää sitäkin, että kohta lähden töihin. En taho! Haluan olla kotona nuuskuttelemassa pientä oksennuksenhajuista vauvaani... Joka jo punkee kovasti takapuolta ylös ja liikkeelle.

Huomenna on tulossa vieraita heti aamusta, kivaa kun tiedon sai juuri äsken. Raivaa nyt tästä kaaoksesta siedettävä läävä kolmi- ja yksivuotiaalle...