Konekaupoille

Konekaupoille tieni käy. Pyykkikoneesta ovat vastukset revenneet irti (joko kannakkeet ruostuneet tai sitten joku rummun ja rungon väliin joutunut esine on ne repinyt irti - tämä on hyvinkin todennäköistä. Kone on kuitenkin jo kymmenen vuotta vanha ja sillä on pesty pyykkiä vuorotta jo tuhansia koneellisia. Meinasin saada nauruhepulin kun luin netistä sen pyykkäysmäärän, joka pidetään normaalina pesukoneen käyttönä. 200 koneellista vuodessa. Meillä tulee ehkä 450 koneellista vuodessa (eli joka päivä vähintään yksi koneellinen ja viikonloppuisin kaksi koneellista, joskus viikollakin kaksi koneellista, ja tämä kompensoi sen, ettei aina viikolla ehdi pestä sitä yhtäkään koneellista...)

Tuo kilomäärän kasvattaminen ei sinänsä ongelmaa ratkaise, minullahan on tapana pestä pyykit värin mukaan. Joudun isolla koneella sitten pesemään vajaita koneellisia, koska ei minä voi varastoida esimerkiksi neitin vaatteita paria kolmea viikkoa likapyykkikorissa, kyllä ne on kerran viikossa pestävä. Mutta isommassa koneessa voi sitten pestä vaikka pilkkihaalarit, päiväpeitteet ja petarinpäälliset. Ja mattoja...

Mutta jospa ehtisin ruokatuntini käyttää sitten pyykinpesun miettimiseen eikä syömiseen...

Edellisen koneen hajotessa elvytimme sitä viitisen vuotta vaikka minkälaisilla tempuilla, liimailtiin kaksikomponettiliimalla ohjelmarattaita ja tyhjennettiin konetta nukkasihdin kautta... Siihen peliin en lähde mukaan enää.

Ei toimi

Aika katastrofi meidän perheessä, kun pyykkikone menee rikki. Ei toimi vedenlämmitys.

Katselin jo netistä, että minkä koneen haluan, täytyy vielä käydä kaupoilla tarkistamassa, että onko se sitten juuri sellainen kuin halusin...


Kahdeksankiloinen. Ehkä sitä tässä perheessä tarvittaisiin?

olisi sitä rahaa tarvittu muuallekin, kun ei veronpalautuksiakaan näyttänyt tulevan.

Syyskuu

Töissä on meneillään tiivis kokousputki. Ei se mitään, vuoden loppua kohti tahti vain tiivistyy. En taida tänä syksynä ehtiä tehdä töitä ollenkaan.
Ja ensi vuosi menee varmaan vielä hullummassa myllyssä, mutta jospa sitten helpottaa. No, ainakin voi luottaa siihen, että muutos on pysyvää. Koulutuksia on tulossa roppakaupalla, onneksi jaksot ovat vain parin päivän mittaisia enimmillään.

Miehen iltavuoroviikot alkavat olla logistisesti aika painajaisia. Yhden työreissun takia joudun työllistämään kolmet eri sukulaiset viemään ja hakemaan lapsia paikasta toiseen, esikoinen sentään matkusti ihan itse (ja maksoi ihan itse, piti huolen jopa siitä, että sai oikein takaisin rahasta) taksilla kaupungista pois. Tosin tilasin taksin etukäteen, mutta en ollut edes paikkakunnalla varmistamassa, että se tosiaan tuli sovittuun aikaan sovittuun paikkaan ja etenkään en ollut kertomassa, mihin piti mennä...

Kun puoli kahdeksan aikaan illalla pääsin kotiin, niin olisi pitänyt vielä askarrella tämänpäiväisiin synttärijuhliin kortti ja tehdä ruokaa ja pestä pyykkiä... Höpönlöpön, lapset puljasivat puoli tuntia vaahtokylvyssä, söivät iltapalaksi einespitsaa ja hampurilaista ja tuijottivat lopun aikaa ennen nukkumaanmenoa Myytinmurtajia. Vai Likaisia töitä? en oikein jaksanut havainnoida.

Vielä kaksi päivää. Ameriikan ihme pitäisi viedä korjattavaksi (ehtiikö sen saada pois ennenkuin miehen pitää lähteä töihin?) ja vanhempainyhdistyksen kokoukseen pitäisi mennä jotta kokous olisi päätösvaltainen. Mihin minä nuo viisi laitan sillä aikaa? Eikun kolme päivää, koululaisilla onkin lauantaina urheilupäivä. Mutta ei tarvitse olla sitten koulussa aatonaattona.

Kotona pitäisi ehtiä siivoamaan, ihan oikeasti. Viikon postit ovat pöydänkulmalla, napsin vain laskut maksuun. Pihalla on pöllipino huvennut ja halkopino kasvanut, nekin pitäisi viedä vielä katon alle ennen talvea. Minä en ole sirkkelöinyt, sentään.

Sienessä ollaan käyty. Valkoisia kärpässieniä on aivan tolkuttomasti, johan se on uutisoinnistakin huomattu. Itse löysin yhden ison valkoisen kärpässienen, jossa oli punaisenruskeat heltat. Jos se sieni olisi ollut yksinään, niin olisin voinut kuvitella sen olevan herkkusieni. Sen ympärillä oli kuitenkin tusinoittain muita valkoisia kärpässieniä, joten erehtymisen varaa ei ollut. Ei ihme, että kokeneetkin sienestäjät menevät tänä syksynä halpaan.

Esikoinen osaa jo itse etsiä suppilovahverot ja tatit ja kanttarellit. Pannullinen suppilovahveroita voissa paistettuna on ihan hyvä iltapala, vai mitä?

Ai niin, tunnistin ensimmäistä kertaa sappitatinkin. Voin kertoa, että sen mausta EI VOI erehtyä.