Kevään merkkejä

Löytyipä muutama toimistotuoli tuosta tienvarresta. Ilmiselvästi kevät on tullut, kun kaupunkilaiset taas tyhjäävät varastojaan meidän maalaisten metsiin. On niin kätevää jätehuoltoa tuo, rojauttaa vaan lähimmän puskin taa kaikki.

Tiet ovat poikki. Serkkupoika oli kaivanut matkanvarrelta yhden pienen tienalituksen auki, ja siitähän oli sitten kiitettävä keko keskellä tietä. Tai no, oli se reunassa, ja hyvin saksalaisella insinöörityönihmeellä pääsi ohititse, kunhan serkkupoika oli saanut kieriteltyä sen putkenkin vielä pois tieltä. Olipa pyöriväinen putki, ei pysynyt kauhassa ollenkaan, vaan piti tönätä pois tieltä.

Uima-allas on sulanut, se suli viime yönä. Eilen iltapäivällä jääkansi peitti yli 3/4 altaasta, illalla oli jäljellä ehkä kolmasosa, ja aamulla allas oli sula. Ei, en todellakaan mene viikonloppuna uimaan. Mies on uhannut tilata kaminan lämmitystä varten, en ole vielä suostunut.

Lunta on enää ihan metsän reunassa, ojanvarressa. Vuffe käy innoissaan siellä möyrimässä, että eiköhän sekin pieni nökäre kohta sula pois.

Lapsilla on perjantaina naamiaiset. Eikä hajuakaan, mitä pistän niille päälle. Plääh, joka vuosi sama juttu. Pikkusiskon vaatetin naamiaisia varten 15 vuotta, ja edelleen ideoita ei ole.

Esikoisella on mennyt vähän paremmin, mitä nyt ajoi alikulkukäytävän seinää päin ja polkupyörä meni remonttiin. Ja nyt on kuumeessa, kun saatiin vihdoin pyöreä vanne soikean tilalle (ja kypärä oli päässä). Oma olokin tuntuu huttuselta, mutta tuskinpa tästä kuumeen puolelle heittää, olisi liian helppoa ja selkeää.