Matalakiitoa

Huhhuijaa.
Ei pysy pieni ihminen perässä omassa elämässään aina.

Töissä työt kaatuu niskaan. Vuoden loppu on aina kiireellistä aikaa, ja nyt siitä on tehty vielä kiireellisempi ymppäämällä sekaan tietojärjestelmäuudistus ja uusi työväline, joka ei ole käyttökunnossa vielä. "Keskeneräisyyteen on vaan sopeuduttava".
Koska loppuvuosi on aina kaikilla tajuttoman kiireistä aikaa, niin siihen onkin hyvä sijoittaa kuukauden sisään useampi koulutus, yksi kahden päivän pakollinen seminaari (keskellä korpea sivistyksen ulkopuolella) ja raportointiseminaarit... Jouduin taas tilaamaan lastenhoitajan kotiin seminaarin ajaksi, miehellä kun työvuorot ovat mitä sattuu. Eipä päiväkodissa vastaanoteta lapsia hoitoon viideltä aamulla - eikä kyllä anneta lasten olla yhteentoista illallakaan.

Sain pitkästä aikaa tilaisuuden istua kaikessa rauhassa junassa. Käytin ajan tiukasti hyväkseni ja kudoin sukan. Yhden, mutta jostainhan se on aloitettava.
Olisin mielelläni nukkunut, mutta VR:n lippu-uudistus tarjosi jännitystä ja yllätyksiä, enkä saanut varattua itselleni täpötäyteen junaan paikkaa. Tosin juna ei ollut läheskään täynnä, en tiedä, mistä kyseinen ohjelma sitten paikat katsoo. Toiseen suuntaan en edes yrittänyt saada paikkalippua, kiipesin suoraan leikkivaunuun. Siellä on yleensä tilaa.

Talvirenkaat on vaihdettu - molempiin autoihin. Käsittämätöntä! Haasteita tarjosi tunkki, joka hyytyi viattomassa -11 asteen pakkasessa. Etelä-Suomessahan satoi ensilumi joku aika sitten. Meidän pihasta se ei ole sulanut, ehkä tämän päivän vesisade sen lopulta sulattaa?
Uima-altaan kanssa oli alkuviikko pientä säätämistä, kun tosiaan liki -15 asteen pakkanen alkoi hyydyttää vettä. Siinä sitten yöllä heräsin kippaamaan pumppuun kuumaa vettä... Jos kierto olisi pysähtynyt, niin koko allas olisi losahtanut jäähän - jättäen alleen kaikki ne 30 sammakkoa, jotka mies on urheasti haaveillut pohjasta nyttemmin pois. Tosin tilalle on tullut noin 20 kurnuttajaa. Ilmeisesti kloori houkuttelee niitä jotenkin, en millään keksi selitystä tuolle, että miksi aina kloorin lisäämisen jälkeen niitä alkaa altaaseen parveilla.

Noo, pakkasia oikeastaan odotan jo innolla. Neljä lasta ja kurakausi = ahkerasti pyörivä pesukone. Ei jaksaisi joka ilta vääntää samaa rumbaa. Viime syksy oli tuon suhteen edes helpompi.

Yöllinen autovieras

Meillähän kävi joku vuosi sitten joku junttaamassa autonsa ojanpientareen kiveen. No, viime yönä joku kävi kääntymässä meidän pellolla, kahden aikaan yöllä.

Siis joku valopää ajoi kahdelta yöllä viitisen kilometriä pientä kuoppaista yksityistietä päästäkseen meidän liki kärrypolkua vastaavalle pikkutielle ja siitä vielä sitten talon ohi kinttupolkua peltotielle ja keskelle peltoa. Ohittaen mm. tie päättyy-merkin... Tännehän ei todellakaan kukaan osaa tulla, ellei ole erikseen asiaa.

Peltoa ympäristöineen on nyt yritetty haravoida, että mitä ihmettä sinne on dumpattu, ruumista ei ainakaan vielä löytynyt (äijä kävi katsomassa naapurin metsikön suonsilmäkkeetkin). Pitäisikö kutsua poliisin rahakoiran vai huumekoirat?

NIMBY

Minä en oikeastaan pidä ihmisistä.

Tiedättekö - minä en haluaisi ketään takapihalleni. Naapuriin voisin huolia kalankasvatuslaitoksen. Eikun, meillähän on naapurissa tuollainen. No, ampumaradan voisin huolia. Ai niin, meillä on sellainenkin tuossa naapurissa. Se saa olon turvalliseksi - niin kauan kuin Suomen puolustusvoimilla on aikaa ammuskella ihan harjoituksen vuoksi meidän mettän takana, niin tän maan asiat on ihan hyvin. Hyväksyisin mielenterveyspotilaankin. Ai joo, meidän ainoa naapurihan oli skitso (virallinen dg oli). Olisin halunnut, että hän olisi voinut hyvin, että hänen sairautensa ei olisi hallinnut häntä. En silti vaatinut, että olisi muuttanut jonkun toisen naapurustoon. Tuo oli hänen kotinsa. No okei, siinä vaiheessa kun jahtasi kyläläisiä kirveen kanssa ja hakkasi mieheni, niin soitin poliisille, että vievät hoitoon. Mutta en minä halunnut, että hän muuttaisi, halusin, että hän saisi hoitoa. Suurpetoja? Antaa tulla vaan, karhut, ilvekset ja sudet ovat kaikki käyneet pihassamme. Ahmaa ei ole näkynyt, mutta se voi johtua siitä, että en tunnista sen jälkiä ja voin ruskeanharmaan möngertäjän sekoittaa supikoiraan (no NIITÄ en tänne haluaisi).

Kehitysvammaisen? Ai niin, tuossahan niitä on ollut. Kylällä. Melkein naapurissa. Iiiik. Syöpäpotilaita, voi kauheaa, sellainen on ollut mulla työkaverinakin. Mokoma vielä parantui. Neurologisesti poikkeava --- ai niin, kannattaa katsoa peiliin.

Nyt täytyy miettiä tarkkaan... Voisi ottaa naapurustoon tuulivoimalan. Sikalaa en haluaisi, mutta maalla sellaisen saa tuohon rakentaa. Pitäisi sitten vaan pysytellä väleissä sikatilallisen kanssa, ettei pöllyttelisi lietelantasäiliötä rippijuhlapäivänä. (ja kävisin aina välillä tarkistamassa, että lantalan ympärillä olisi kunnollinen ehjä aita).

Kerrostaloa en huoli, en rivitaloakaan. En edes omakotitaloa. Kesämökit juuri ja juuri siedän. Niin joo, niitähän tuossa jo on.
En haluaisi naapuriin pankinjohtajaa. En poliitikkoa (kaahailevat mokomat pienellä hiekkatiellämme vaarallista vauhtia... oho hups, sellainenhan on tuossa naapurikylällä). Erityisesti en halua naapurikseni opettajaa.

En etenkään tanssinopettajaa.