Minulla on voimaa

Neiti 3v on tykästynyt komeisiin ja lihaksikkaisiin miehiin. Supersankareihin ja sarjakuvahahmoihin. Lempivideoita ovat nykyään Batman, Superman, Flash Gordon ja erityisesti Masters Of the Universe:n He-Man. Pitäisiköhän ottaa nauhalle myöhäisillan RAW ja näyttää likalle? siellä olisi lihaskimppuja enemmänkin...

Neiti kulkee taikasydän kädessään (ruusukvartsia) ja kuvittelee, että siitä lähtee voimasäde. Sillä parannetaan pipit ja voitetaan pööt. Ja hiiviöt menevät karkuun. Ja esikoistakin voi yrittää paimentaa sen avulla...

Maalaiselämän ihmeitä ollaan tänään taas katseltu. Altaasta löytyi sammakko (nostin sen ojaan pois kloorivedestä), tein poikki menee valtatie 66 ja pellonkulmassa ruokaili valkohäntäpeura oikein antaumuksella. Tai eikös se ole nykyään nimeltään joku kauris? Kaunis eläin, arkana ja hätiäisen pälyili ympärilleen, mutta herkut voittivat, otus söi vartin verran. Ja kun vihdoin älysimme ottaa videokameran esiin, se siirtyi metsään...

Vaippapuoleen olen yrittänyt paneutua. Tänään sain ommeltua yhden sisävaipan, se on näköjään turhan iso vielä. No, tiedänpähän ainakin, että voisin tuolla kaavalla yrittää tehdä kuoria. Itsevärjätystä Huopasesta aloitin villahousujen tekoa, mutta inspis loppui ompeluvaiheessa. Vaihdoin toiseen malliin ja toiseen lankaan ja totesin, että en pidä muovipuikoista...

Tavarantarkastaja työnsä ääressä.

Aika rientää tosiaan. Tällä viikolla saan ensimmäisen tilini virkavapaan jälkeen. Voi sentään, nyt on jo haikea olo, kun pitää pian mennä töihin ja jättää vauva kotiin isänsä kanssa...
Mikä tietää myös sitä, että joudun hankkimaan kattavamman vaippavaraston. Sekalainen seurakunta ei varmaan ole syksyllä hoitajan mieleen, olipa hoitajan isä tai kunnan työntekijä. Nyt homma on helppoa, päivällä vauvalla ei ole vaippaa ollenkaan, ja vaippaa tarvittaessa otetaan joko valmiiksi laitettu paketti yhdestä pinosta tai toisesta pinosta sisävaippa ja sille villikset kuoreksi.

Ilma on hieman viilentynyt. Huomasin, että vauva on kasvanut ohi 60-senttisistä vaatteista. Ja 62-senttisistä, 68-senttisistä... 70-senttisiä on käytössä ja nekin tuntuvat pinkeiltä, joudun taas laittamaan miehen kaivaushommiin (vauvanvaatteet on varastoitu pihavarastoon ja sinne en suostu menemään, hui kamalaa, sinne voisi kulkeutua mukanani ehkä pölyhiukkanen... ja siellä on ampiaispesä, viime kesänä jo sain niin mielenkiintoisia oireita ampiaisenpistosta, että jätän tänä kesänä mahdolliset kohtaamiset heidän kanssaan väliin).
Mitä ihmettä minä tuolla pikkupojalle puen päälle? Esikoinen ja tyttö ovat olleet aivan eri muotoisia, joten sopivan kokoisia vauvanvaatteita ei taida olla. Nuo 70-80cm vaatteet ovat lastenvaatteita, eivät vauvanvaateita... Mihin minun pieni vauvani on karannut?