Sahramin solmut

maanantaina, kesäkuuta 26, 2006

Väärän mallisia

Kaupan vaatteet ovat väärän mallisia meidän perheenjäsenille. Neiti 3v on lähinnä standardikokoa, ja taitaa tämä nuorimmainen olla vielä normaalimpi, mutta me vanhemmat perheenjäsenet joudumme tyytymään kaupoissa yleensä kompromisseihin.

Minä VIHAAN housujen lyhentämistä. En myöskään pidä siitä, että joudun esikoiselle metsästämään farkkuja kymmenen kauppaa läpi ja silti löydän ainoastaan välttävät housut, joista joudun itse tekemään paremman kokoiset. Esikoinen on niin laiha, että käyttää edelleen 80cm pikkuhousuja, pitkät kalsarit olen tehnyt jo muutamana vuonna oman mallin mukaan, pidentänyt vain vuosi vuoden jälkeen kaavassa puntteja.

Olen koko ikäni joutunut pienentämään vaatteita. Ympärysmitan suhteen en edes näe onko joku liian suuri vai ei, tärkeintä kun on se, etten kompastele puntteihin... Vyöllähän housut saa pidettyä ylhäällä. Olen malliltani pieni ja vähän pyöreä. Vaikka painoindeksini onkin jotain 22, niin silti nykymitoituksella housuissa koko 36 kiristää takapuolesta (ja vyötäröllehän nykyhousut eivät edes yletä!)...

Ja tämä trauma kulkee läpi koko elämäni. Sen takia minua ahdistaa se, ettei yhteensä 30 vuosikerrassa käsityölehtiä löydy sopivan kokoisia trikoohousujen kaavoja tyttärelleni. Parhaiten kaavoja löytyy 90-luvun alun Suuri KäsityöKerho-lehdestä, kun lehden nimi muuttui alkoi sopivien vaatteiden katoaminen niiltä sivuilta... Lopulta lopetimme äitini kanssa lehden tilauksen., Mitä sitä, pitsineuleiden malleja oli jo isot pinot (äitini kutoo pitsineuleita) ja muuta mielenkiintoista niissä lehdissä ei pitkään aikaan ollutkaan.

Viime viikolla ompelin neidille tosiaan parit trikoot. Kaavat (80cm) otin vuoden 1993 Suuri Käsityökerho-lehdestä, lisäsin niihin pituutta vyötärölle ja lahkeisiin, mutta leveyttä otin vähän pois. Lisäksi yhdistin etu-ja takakappaleet yhdeksi kaavaksi, jotta sain tehtyä trikoot ilman sivusaumaa.
Omistamani Ottobret kävin läpi, niistä saa kivoja ideoita, mutta en juurikaan voi omille lapsille niitä kaavoja hyödyntää. Onneksi on tuo isompi kummipoika, jolle ottobren leveä mitoitus sopii hyvin!

Ja minkä takia pieninumeroiset kengät ovat AINA ylärivissä? Onhan se tietenkin siistimmän näköistä, että kengät suurenevat alaspäin, mutta... Minun mitoillani ei yletetä sinne 35-numeroisiin kenkiin. Anteeksi vaan arvon kenkäkauppiaat, jos kiipeilen pitkin telineitänne, mutta muutoin en saa käsiini sopivia kenkiä. (ei naurattanut, kun vajaa 15v sitten etsin turvakenkiä: kengissä piti olla vartta nilkan yli, naulaanastumissuoja, varvassuoja ja kokona 35. Ei löytynyt. Olisi voinut teettää, hinta 1000mk - mutta sitten olisikin ollut valmis lesti ja seuraavat kengät olisi saanut haövemmalla)

******************************************

Sain tänään valmiiksi Parhaat lastenvaatteet-lehden 2/2005 kaavan mukaisen vaipan. Ohjeessa oli muutamia mielenkiintoisia kohtia, mm. sadetakkikankaan käyttö kosteussulkuna... En myöskään löytänyt mittoja tarrakaitaleisiin (takasiivekkeisiin).
En ole törmännyt missään samalla mallilla tehtyyn vaippaan, joten oli vain pakko lähteä sokkona hommaan.

Ikinä ei ole kuminauhan ompelu ollut noin takkuavaa touhua. Purin yhden kuminauhan kahteen kertaan, totesin, että alkaa olla jo vähän kärsinyt kumppari ja loppujen lopuksi ompelin kumpparit vain päistään kiinni ja saumuroin vaipan umpeen. (ongelma ei ollut missään tapauksessa ohjeessa, vaan kuun asento tai matalapaine tai joku aiheutti häsläystä).

Vaippa oli valtavan ison näköinen. Puin sen tytölle (hän haluaa testata ompelemani vaipat), ja hyvin mahtui, korkeuttakin oli reilusti.
Kun sain tytön luovuttamaan vaipan pois, puin sen vauvalle. Itseasiassa ei hullumpi. Isohan ko. vaippa on, ja taakse täytyy ommella kuminauha, mutta on siinä hyviäkin puolia.
Edessä ei ole lainkaan siivekkeitä, joten vaippa sopii reheväreitiselle ja hoikempijalkaiselle ilman muokkausta (kuminauhan pituutta täytyy tietenkin katsoa).
Tein vaipasta sisätäyttövaipan (niitä meillä ei ole tarpeeksi), ja toden totta, vaippaan mahtuu täyttöä varmaan useammaksikin yöksi...

Taidan tehdä vielä toisen vaipan tuolla mallilla omilla virittelyilläni, ja päätän sitten vasta mielipiteeni.

Kumma kyllä, uuden vaipan taika ei toiminut, vauva kakkasi vasta kun olin vaipan ottanut pois. Sain kyllä laittaa sitten pesuun t-paitani ja verkkarini...
Parissa päivässä onkin pyykkikori täyttynyt ääriään myöden - eikös säätiedotus luvannutkin huomiseksi vesisadetta?

3 Comments:

At 9:43 ap., Blogger Tiina said...

Täällä kohtalotoveri kenkäostoksila... Sitten, jos erehdyt pyytämään myyjän apua kenkäkaupassa (koska et yletä ylähyllylle ja kaikki kiipeämiseen sopivat pyörivät sovitusjakkarat on varattu), niin huudellaan kovaan ääneen toiselle myyjälle, että ei kai meillä ole näitä kenkiä kokoa 35, kun tälle on 36kin liian iso! Kivakiva... Hassua, että minulle muutama vuosi sitten koko 36 saattoi olla pieni...

 
At 10:54 ap., Blogger Villasukka said...

Joo, housut! Suomalaisen naisen keskipituus on kuulemma 165cm. Minä olen 168cm ja joudun aina lyhentämään.... Marks&Spenceriltä löytyy tasan tarkkaan oikean mittaisia housuja, mutta kun ei ole varaa matkustaa Englantiin tai Irlantiin ostamaan joka vuosi... Ja kengät. Joudun käyttämään toisessa jalassa tukipohjallista, joka ei mahdu 38:n kenkään... Ja toinen jalka on 37. Ja entäs rintsikat... Mistä saisi ilman toppauksia toinen c ja toinen d?

 
At 1:58 ap., Blogger MysteryKnitter said...

Jos sulla on ongelmia, niin niitä on mullakin. Meinaan, että mulla meinaa aina olla se viiden sentin sääntö, ja nimenomaan niin päin, että sitä on aina vähintään viisi senttiä liikaa, ellei kymmenenkin senttiä. No, ei se kaikkiin vaatteisiin päde, mutta joihinkin hameisiin ja housuihin kyllä. Ja minustahan ei ole lyhentäjäksi.

 

Lähetä kommentti

<< Home