Äidin oma lauantai-ilta

Minulla on taas omaa aikaa. Se tarkoittaa sitä, että muu perhe pikkuvauvaa myöden on nukkumassa ja minä istun koneella. Äsken vielä ompelin, testasin uutta vaippakaavaa, mutta kun piti ruveta kuminauhoja ompelemaan, päätinkin yllättäen lopettaa homman tältä illalta.

Esikoinen löysi lötköluurangon ja halusi liimata sen tähän näytöllä, koska siinä luurangon myyntipakkauksessa oli yhtenä käyttöideana kuvan lätkäiseminen näyttöön... Kirjoittaminen ja etenkin lukeminen on arvailun varassa, mutta en raaski ottaa luurankoa pois. Poika haluaa kuitenkin esitellä sen huomenna isälle.

Lapset menivätkin nukkumaan ihan itse. Esikoisella on tapana kömpiä itse nukkumaan isän perässä, mutta tänään tyttö yllätti ja paineli perässä pehkuihin. Oli pakko käydä perässä kurkkaamassa, että mitä ihmettä oikein tapahtuu - ja vieno kuorsaus vain kantautui korviini. Vauvakin nukahti syliin.

Juhannus meni vanhan perinteisen kaavan mukaan. Aamupäivä oli kiirettä, kävin tytön kanssa kaupassa (ja selvisin ilman leluostoja) ja sen jälkeen pitikin pakata kassit iltaa varten. Joka vuosi pakattava määrä vain kasvaa ja kasvaa...
Yhdistyksen juhannusjuhlissa ei nähty tänäkään juhannuksena kokkoa, puuskittainen tuuli ja metsäpalovaara pitivät siitä huolen. Lapsille oli kuitenkin ruletti ja aikuisille arpajaiset. Mehua, kahvia ja pullaa oli tarjolla ja lettuja ja makkaraa myytävänä.
Mies souti minut tavaroineni juhlapaikalle, en itseasiassa osaa itse kovin hyvin soutaa. Saan veneen liikkeelle, mutta sellaisessa laitatuulessa, mitä aattonakin oli, en kyllä pääsisi ikinä oikeaan päätepisteeseen. Loppuperhekin tuli perässä soutuveneillä, appiukko tosin nouti myöhemmin auton, jolla lapset ja anoppi pääsivät nopeasti kotiin.

Kotimatkalla käytiin vielä uteliaina katsomassa suvun uusinta jäsentä. Tytöllä on ikää jo seitsemän viikkoa, ja kuulemma ompelemani haalari alkaa kohta olla sopiva. Ja sille kuulemma on käyttöäkin!
Olipa hoikka ja siro vauva! Tyttö oli niin kovasti äitinsä näköinen, isä-parka olikin sitä kuullut jo kyllästymiseen asti. Yleensä vauvoista saa arvailla, että onko tuo nyt isän nenä ja äidin leuka, mutta tämä tyttö oli kyllä äitinsä kuva. Ja ihanat pehmoiset untuvahiukset... Viikon päästä kuullaan, minkä nimen tyttö saa.

Aatonaattona ompelin omalle Peppitossupinsessalle parit trikoohousut nyt kesäksi. Toisiin ompelin röyhelöt lahkeensuihin, ja ne nyt ovat sitten ne suosikkihousut. Täytyy varmaan tehdä sama temppu niille toisillekin, niin on sitten vaihtohousuttkin saatavilla.

Olipa taas homma etsiä 86-senttisiä housunkaavoja. En ymmärrä, miksi vauvanvaatteiden koot loppuvat 80cm:iin ja lastenvaatekoot alkavat 92cm:stä. Voihan sen välikoon itse sitten piirtää, mutta miksei voisi perusvaatteita tarjota joka koossa...?
No, nyt on ihan mittojen mukaan piirretty kaavat, niitä voi sitten käyttää tämän kesän ja ehkä talvellakin vielä.

Jokohan sitä malttaisi mennä nukkumaan?