Pyykinpesua

Jo toinen koneellinen pyykkiä pyörimässä tänään. Laitoin koneeseen kaikki löytämäni välikausitakit, eiköhän joka tapauksessa tästä eteenpäin tartte enemmän talvitakeilla kulkea.

Esikoisen takki on keväällä toivottavasti jo pieni, se on tehty 100cm kaavoilla. Uutta en tee ennenkuin keväällä, kun täytyy nähdä, miten tuo kirppu kasvaa.
Kuopuksen takki menee kyllä keväällä, se on niin iso vielä. Mutta haalarit... Ehkä se iänikuinen Anttilasta halvalla ostettu haalari mahtuu keväällä, tuosta omatekemästä en tiedä. Täytyy laittaa jemmaan ja katsoa keväällä, miten käy. Kuopus on kuitenkin niin pieni, että haalari on tietyillä keleillä kaikkien käytännöllisin päällivaate.

Saan nuo vielä mahdutettua kuivumaan. Hankalaa, kun ei ole sisätiloissa niin isoa ylimääräsitä tilaa, että voisi vetää kunnon pyykkinarut. Ulkona sataa tihuttaa vettä, joten sinne on turhaa viedä vaatteita kuivumaan...

Kuivausrumpua meille ei tule. No, ei sille ole tilaakaan missään.

Tällä viikollapitäisi ehtiä käydä töissä, sihteeri on palannut maahan ja mulla olisi vino pino papereita hänelle...

Langat huutavat kilpaa kankaiden kanssa tuolta laatikoistaan. Niin hirveä kakofonia, ettei sinne voi mennä lainkaan... Olkoot sitten, kun eivät osaa pitää mölyjä mahassaan...

Lomatunnelmissa

Ristiäiset menivät hienosti, esikoinen ja kuopus olivat itse kasteen ajan oikein hienosti! Ja päivänsankari itse taas... No, hän kuorsasi oikein miehekkäästi koko ajan, ihan hymyilytti. Onneksi, en aina jaksa itkeäkään. Mies ihmetteli, miksen laulanut virsiä.

Esikoisen liivi ei valmistunut juhliin - eikä sille olisi käyttöä ollutkaan, pelkällä kauluspaidallakin oli hiki päässä... Neiti vaihtoi pariin otteeseen vaatteita (ei sotkenut vaan halusi vaihtelua), klopsotteli menemään prisessakengillään ja hurmasi tietenkin kaikki.
Kotimatka menikin mukavan rauhallisesti, kun esikoinen ja kuopus molemmat nukkuivat takapenkillä, kuopus nukahti jo ennen kolmostien liittymää Kehä III:lla ja esikoinenkin Myllykukon kohdalla.

Sen jälkeen unet ovatkin olleet kortilla. Onneksi on lomaa. Viime yön nukuin niin huonossa asennossa, että selkä on ollut jumissa koko päivän. Ei kivaa, mutta tämän kanssa kyllä pärjää. Itseasiassa, nyt kun muistelen mennyttä kesää ja syksyä, niin aika vähissä ovat yöunet olleet koko ajan. Ja siihen kun lisää vielä nämä muut fysiikan ongelmat, niin eipä ole ihme, jos puuskutan jo pelkästään iltapalan syömisestä ja pinna palaa ennenkuin on edes mitään tapahtunutkaan.

Joululahjojakin olen saanut vähän tehtyä, kaverin tytölle (tai tytön babybornille, joka kuoriutuu esiin joululahjapaketista). ompelin pari kestovaippaa, periaatteessa fleecekuoria joihin ompelin sitten irtonaisiksi lisäimuiksi flanelli+joustofroteetiimalasi-imut.
Vielä käyn etsimässä kaavoja nukelle tarkoitettuun rintareppuun, tarvikkeethan löytyvät kyllä täältä kotoa. Täytyy vain säveltää värimaailmaa niin, että mustat soljet sopivat siihen. Farkkua ehkä?

Ei löytynyt kantorepun kaavoja ei. Seikkailu kirjastossa oli lasten mieleen, etenkin esikoinen tykkäsi lukea kirjoja kaikessa rauhassa.
Kirjaston jälkeen käytiin tervehtimässä entistä hoitotätiä, joka oli aivan ihmeissään esikoisen uuden hiustyylin johdosta. (olikin jo huono omatunto esikoisen takia, kun ei olla ehditty käydä kyläilemässä).
Ja sitten kauppaan - taidan joka kauppareissun jälkeen vannoa, etten IKINÄ enää mene noiden molempien kanssa kauppaan... Ja ensi kerralla taas.
Taidanpa ryhtyä vääntämään BiBoa tuosta Popista, täytyy laittaa jollekin lahjaksi, kun esikoinen ei voikaan tuota lankaa käyttää.

*****************************************************

Illalla käytiin katsomassa pellon toisella laidalla kissavanhusta, kun mummi ja äijä ovat reissussa. Kissaparka, ihan luuta ja nahkaa, kun ruoka ei enää maistu. Nukkuu suurimman osan päivästä, ei kuule mitään, ei vissiin kauhean hyvin näekkään enää. Munuaiset reistaavat (juu, vanhan kollin vaivoja, kivetkin kiusaavat...) ja nestekysta hännän tyvessä aiheuttaa pahoja , halvaannuttavia kipukohtauksia. Isäntäväen poissaolo aiheuttaa aina mökötystä ja syömättömyyttä...

Jerry 1985-2005

Vanhempieni kissa nukkui ikiuneen 22.12.2005 kotonaan. Maalaiskissaksi se eli pitkän ja terveen elämän. Jerry ilahdutti olemassaolollaan kymmeniä lapsia, vaikka vanhoilla päivillään se arvostikin rauhaa enemmän kuin innokkaita paijaajia.

Vihdoin voin alkaa lomailla ihan oikeasti

Työt on tehty. Miten levollinen olo - ei mitään roikkumassa tai aiheuttamassa huonoa omaatuntoa. Sihteerikin pääsi lähtemään etelänmatkalleen, vaikka onnistuinkin aiheuttamaan eilen aamupäivällä hänelle päänsärkyä kirjoitusvirheilläni...

Huomenna onkin pienemmän kummipojan ristiäiset. Sopivaa kummilahjaa en ole vieläkään löytänyt, vielä on kaksi lupaavaa paikkaa käymättä. Ongelma on siinä, että tiedän tarkalleen mitä haluan - mutta sitä ei löydy mistään... Ehkä teen kompromissin ja hankin osan lahjasta tänään ja toisen osan lahjasta annan joululahjaksi.

Villa-asusteet pitää vääntää sieväksi paketiksi, siihen saa illalla innokkaita apureita. Korttikin pitäisi kehitellä, varmaan minun askartelutaidoillani se pitää ostaa. Videokamera pitää muistaa laittaa lautaukseen, samoin tarkistaa digikameran akut. Oma jakkupuku pitää kaivaa varastosta, luulin, etten sitä tänä talvena tarvitse lainkaan, ja nyt juhlia on tiedossa useampia. Toivottavasti mahdun siihen, kiloja kun on kertynyt... No, on se hyvä, että ruoka maittaa!

Miehelle pitäisi löytää vielä housut ja ehkä uusi kauluspaita. Farkutkin voisi lisätä ostoslistalle - onneksi on Visa.
Lasten vaatteet ovat periaatteessa katsottu ja kunnossa. Täytyy vain varata mukaan vaihtovaatteetkin, kun ohjelmassa on myös ruokailu...

Kestovaipat otan mukaani ilman kummempia paketointeja, ne ovat pääasiassa käytettyjä kuitenkin. Enemmän tekisi mieli ommella, mutta kun tuo poika on ainoa käyttäjä lähipiirissä tällä hetkellä, niin täytyy malttaa. Kyllähän nuo kankaat säilyvät.

Esikoisella olikin harvinaisen huono aamu. Hoitoonkin jäi huutamaan ja potkimaan hoitajaa - näin huonoa aamua en muistakaan pitkään aikaan, moneen vuoteen? No, ehkäpä antibiootit eivät sovi...Ensi viikko ollaan lomalla koko poppoo, kun mieskin pitää viimeisiä kesäloman rippeitään. Toivottavasti saadaaan levätä ja rauhoittua, esikoisella ja kuopuksella on ainakin hirveä ikävä rauhallista kotiaikaa. Rauhallisia aamuja, laiskoja päiviä, iltoja, jolloin voi käpertyä iskän kainaloon sohvalle...
Toivottavasti esikoisella päivä sujuu paremmin, eilen olikin ollut hyvä päivä. Koko homma alkoi siitä, kun pistin pukemaan päälle haalarin. No, täällä on pakkasta ja tuuleekin inhottavasti, minusta haalari ON tarpeen, pojan mielestä ei.

Taidan herättää yöllä kotiin päässeen miehen, että pääsemme kaupoille. Murinaa kuunnellessa voin hyvinkin kutoa pari senttiä esikoisen liiviä...

Isänpäivä

Meillä nämä juhlapäivien vietot ovat nykyään kovin vaisuja. Aina on kaksi juhlijaa poissa, ja se tyhjyys kyllä sattuu sydämeen liikaa. Jopa Sormusten herran katsominen aikaansai surua: neljä vuotta sitten kävimme ensimmäisen osan katsomassa elokuvateatterissa lintuset mukana...

Esikoinen ja kuopus ovat tehneet hoidossa isänpäivälahjan, en ole kurkistellut... Tavoistani poiketen hankin minäkin jonkinlaisen lahjan miehelle, ja ajattelin tehdä oikein herkkuaamiaisen: pekonia ja juustoteeleipää... Kananmunia meillä ei ole, en niitä voi paistaa, mutta muuten saisin kyllä kasattua oikein perusbrittiaamiaisen, papuja löytyy ja makkaroita myös.

Hämmästyksekseni havaitsin jonkun löytäneen blogini ja jopa lukeneen ainakin osan tekstiä! Olen kuvitellut, että jos en ilmoita blogiani mihinkään listoille, niin olen täällä piilossa...

En ymmärrä, kuinka voin olla noin solmussa kummipoikien neulesettien takia! Päätin lopulta, että kaikki tähän mennessä Lanettista tekemäni neuleet menevät tälle tulevalle kummipojalle ja vanhempi kummipoika saa sitten toisenlaiset Palmasta ja Woolista tehdyt asusteet. Pojan äiti kyllä tosiaan vihjaili siitä villapuvustakin, mutta se nyt näyttää olevan ihan liian monimutkaista ajattelukyvylleni...

Kuopus kävi nukkumaan 1.30 yöllä, ja heräsi kello kahdeksan aamulla... Kumma, ettei enempää nukuta... No, rasvasin neidin eilen oikein huolellisesti 2,5% kortisonilla, ilmeisesti uni oli niin sikeää ja hyvää, että jaksoi aamulla pirteänä pomppia ylös. En millään keksi, mikä aiheuttaa tuota ihottumaa, ruokavaliosta pitäisi olla karsittu jo kaikki selkeästi oireita aiheuttavat. Joku nyt kuitenkin on...
Kesä menikin ihan ilman ihottumia ja kutinoita, eli syy ei todennäköisesti löydy näiden seinien sisäpuolelta. Hoitopaikka? Sielläkin pitäisi ruuat olla tarkaan ohjeiden mukaan valittuja...
No, tämä pahenemisvaihe alkoi anoppilasta, kun syöttivät oikein ison läjän kanaa ja pullaa, jossa oli kananmunaa... Onneksi, onneksi tuo tyttö ei ole vaarassa saada anafylaktista kohtausta...

Näinhän ne työt etenevät

Kesälomaa kulunut kohta viikko. Saldona noin neljännes tekemättömistä töistä on siirtynyt tehtyjen pinoon. Paremmin kuin pelkäsin, heikommin kuin toivoin. Olisi ollut mukavaa aloittaa loma ilman rästejä, mutta en viimeisinä työviikkoina todellakaan jaksanut tehdä kovin paljon mitään. Nyt olo on jo parempi, kiitos parantuneiden veriarvojen? Mitään vikaa ei löytynyt, vaikka anemia oli paha - rautavarastot kunnossa, raudan imeytyminen ookoo ja niin pois päin.
Olen minä muutakin tehnyt: istunut puoli päivää palaverissa, käynyt kyläilemässä, soitellut puheluita ja lenkittänyt koiraa. Keräsin toissapäivänä jopa viitisen litraa suppilovahveroita - ja kosteikkovahveroita, en edelleenkään erota niitä toisistaan. Ja leikkasin sormenpään halki, kun yritin kuoria HK:n sinistä.
Jospa ensi viikon jälkeen pystyisin ihan oikeasti lomailemaan?

Käsitöiden suhteen on ollut myös hiljaista. Olen aloittanut kaikenlaista, viimeisimpänä esikoiselle sukat nallecolorista.
Kummipojalle olen tehnyt jo kolme versiota piposta. Ensimmäinen menikin tulevalle kummipojalle, kaksi seuraavaa olen purkanut. En kertakaikkiaan saa sopivaa koko aikaan, vaikka miten väännän. Pitäisi kai luovuttaa?
Esikoiselle aloitin palmikkoliivin teon, ajattelin, että voisi laittaa sen päälleen tuleviin ristiäisiin (reilu viikko vielä aikaa). No ei, siihen liiviin mahtuu kyllä kaksi esikoista... Purkuun. Huoh.
Kuopukselle tekaisin tangosta pontson. Nätti kuin mikä, mutta eipä tyttö sitä suostu päälleen laittamaan. Harmi, ettei lähipiirissä ole pikkutyttöjä, voisin antaa sen lahjaksi.

Saunaneteiseen ei ole menemistä. Sähkökaapin taakse on kuollut hiiri, ja se haisee siellä aivan järkyttävän pahalle! Näin syksyisin välikatolle muuttaa aina pari hiirtä, tuo raukka oli temponut itsensä irti kahdesta hiirenloukusta ja heittänyt henkensä matkalla ylös... No, jotain hyvääkin tässä on: haju karkoittaa pois myös muut hiiret... (no, ilmeisesti nuo otukset ovat virallisesti metsämyyriä, mutta samapa tuo).
Eilen käytiinkin pellon toisella puolella saunomassa, esikoinen ja kuopus olivat harvinaisen rasittavalla päällä. Uskomatonta, että pärjäsin heidän kanssaan yksinäni koko saunareissun, sain molemmat jopa uimaan, eikä kumpikaan telonut itseään suihkuhuoneen liukkalla lattialla. Olen oikein ylpeä itsestäni!

Yritin etsiä Teddyä kaupoista, mutta se on näköjään loppu (ilmeisesti pontso-villitys on tyhjentänyt varastot). Novitalla tuntuu olevan näitä toimitusvaikeuksia vähän väliä. En taida uskaltaa tilata pikkuveljeltäkään lankoja, kun ovat nuo Tallinnan lankamatkat kovin vaarallisia! Onneksi velipoika ei ole tyypillisen suomalaisen miehen näköinen, ehkä hän on siellä paremmassa turvassa kuin tällainen tavallisen turistin näköinen?

No, ruskeaa teddyä ei siis löydy mistään. Muutos ideaan. Kun edes muistaisi, mikä se idea olikaan...?