Lempeät kevätillat

Kevät on todellakin tullut jäädäkseen. Tajusin juuri, että lintusilla on edelleen kanervat ja havut. Huomenna menenkin kaupoille, ostan narsisseja ja kaikille lapsille ilmapallot. Vauva ei ehkä tarvitse isoa narun päässä olevaa, taidan ostaa hänelle ja lintusille samanlaiset tikkupallot.

Huomasin myös, että esikoinen todella tarvitsee kunnon ulkoiluhousut. Suurimman osan ajasta nyt pärjää ihan verkkareilla, mutta esimerkiksi uima-allasta täyttäessä näytti vesi roiskuvan siihen malliin, että koko vaatekerta sukkia myöden meni märäksi...

Minähän oikein piirsin suunnitelman housuista. Kolmea väriä ulkoilukangasta, sitä hopeanvärisellä muovilla laminoitua, keltaista terettä ja heijastinta. Vyötärölle ja lahkeensuihin kiristysnauhat. Pitääkin ostaa pyöreää kuminauhaa, sitä tarvitsisi näköjään vähän joka paikkaan juuri nyt ja sitä ei ole. Housuista ei enää puutukkaan kuin vyötärökuminauhat ja sitten nuo kiristysnauhat. Toista sivusaumaa ompelin neljä kertaa, purin ja ompelin. Ei se vieläkään ole hyvä, mutta kelpaa kyllä.

Housut jäivät kesken, koska kiireellisempi työ kiilasi ohi. Neidille piti tehdä se prinsessapuku huomisiin naamiaisiin, ja ne kankaathan ostin myös viime kauppareissulla. Tänään sitten tartuin toimeen, kun pikkusisko tuli viihdyttämään mukuloita. Siskolla on tullut tavaksi käydä torstaisin miehen iltavuoroviikolla viihdyttämässä minua. Tänään vaan oli niin tukossa, että aika meni niistäessä ja silmiä kuivatessa. Leppä kukkii, samoin pähkinä ja koivu.


Lyhythelmainen mekko muuttuikin pitkähelmaiseksi hameeksi ja erilliseksi paidaksi. Hameessa on kolme kerrosta, alushameena paksua valkoista satiinia ja siinä päällä kaksinkertainen pinkki organtsa (vai tafti, organtsaa minun mielestäni, mutta viimeksi kirjoitin tafti...?), taittoreuna helmassa. Vyötäröllä kuminauha. Paita on tehty perus t-paidan kaavalla, hihaa muokkasin leveämmäksi, jotta sain siihen puhvin kuminauhalla. Alla valkoinen trikoo ja päällä paksu vaaleanpunainen pitsi. Prinsessan kruunu on jo valmiina, kukkakengät pesin vielä äsken ja laitoin kuivumaan. Ehkä laitan hoitoon mukaan myös kasvomaalit varmuuden vuoksi, otsaan pitäisi kuulemma maalata kukka. Luulen, että hoidossa on maaleja omasta takaakin, mutta en ota riskiä.

Esikoinenkin jopa suostuu lähtemään huomenna hoitoon, pukua hänelle ei tietenkään saa laittaa edes mukaan. Mutta menee edes katsomaan...


Pikkuvauva on alkanut nukkua päiväunia ulkona. Tai alkanut ja alkanut, nyt vasta olen uskaltanut laittaa hänet pihalle, pois silmistä ja sylistä. Ehkä kuukauden verran olen nukuttanut poikaa makuuhuoneen sängyssä, siihen asti poika nukkui joko sylissä tai jossain ihan vieressä, sohvalla, sitterissä, jossain.

Osa ulkounista on kyllä jo yöunia. Vauva väsähtää yöunille jo kahdeksan maissa, mutta jos veisin hänet sänkyyn, niin eipä kovin pitkiä pätkiä nukkuisi. Laitan siis vaunuihin. Ja meillä onkin esikoisen ja tytön kanssa sitten rauhallista aikaa yhdessä. Tai ainakin aikaa yhdessä...

Miehellä menee tänään myöhään, sitä se teettää, kun joutuu työnjohdollisiisn hommiin...

Ja minä? Menenkö nukkumaan, kun siihen olisi kerrankin mahdollisuus? Ehei, istun koneella ja ihmettelen.

Naamiaiset

Perjantaina on isoilla mukuloilla naamiaiset hoitopaikassa, kuten varmaan monessa muussakin päiväkodissa ja ryhmiksessä.

Tytöllä on tarkka kuva päässään haluamastaan puvusta. Pallohihat ja lyhyt helma, kunnon prinsessapuku, vaaleanpunainen tietysti. Ihan hyvä lähtökohta, mutta kun se kuva on NIIN tarkka, ettei taida tämä äiti saada kelpaavaa pukua aikaiseksi, joku yksityiskohta menee kuitenkin pieleen. Hankittu on jo pinkkiä taftia ja pitsiä, kaapista löytyy vaaleanpunaista pitsiä ja trikoota, valkoista satiinia jne.

Esikoinen ei halua mitään pukua, jossa joutuisi käyttämään naamaria, kasvomaalausta, hattua, kypärää tms. päähinettä. Inkkarin sulkakin on liikaa. Ideat ovat aika vähissä, ehdotin jo insinööriäkin... No, poika jäisi mielummin kotiin kuin menisi kärsimään myötähäpeää muiden lasten puolesta. Eihän tuo pysty katsomaan edes kotimaisia lastenelokuvia kärsimättä.

Prinsessapuvun lisäksi pitäisi saada kursittua kasaan esikoiselle ulkoiluhousut, ostin kosteudenpitävää ulkoilukangastakin jo ja mallipiirros on hyväksytetty pojalla, kun saisi raivattua keittiön pöydän ja piirrettyä kaavat, että pääsisi kuosittelemaan. Noilla olisi tarvetta jo ylihuomenna, kun kurahousut eivät enää kelpaa (ja ne sentään ovat vyötärömalliset ja muilla on haalarimallia, ei niin ei) mutta verkkareilla voipi kastua vielä läpimäräksi.

Kaupoista ei esikoiselle oikein housuja löydy, etenkään paksumpia (ulkoiluhousuja, toppahousuja, farkkuja), kun on niin kaitainen. Ei valmishousuista kertakaikkiaan saa kursittua vyötäröä niin paljoa kasaan, että pysyisivät jalassa. Yhdet farkut löysin syksyllä, niitäkin oli tasan YHDET ko. liikkeessä oikeaa kokoa, nuo pysyvät päällä vyön avulla. Ovat kuitenkin niin hoikalle tarkoitettu, että eivät kurttaannu kamalasti, kuten yleensä. Tuo vyökin oli ainoa kappale, siinä on reikiä koko vyön mitalta, joten ei tarvinnut etsiä rei'itintä lisäreikien tekemiseksi.

Kovin on äkkinäisesti edennyt kevät. Kaksi viikkoa sitten lapset tarvitsivat päälleen toppahaalarit ja talvikengät, nyt mukuloilla on verkkatakit ja lenkkarit! Mihin saapaskausi jäi? Ai niin, se oli varmaan sen kahden viikon aikana, kun meillä oksennettiin, kuumeiltiin ja yskittiin.

Yhdistyksen hommat ovat vaiheessa, vuosijulkaisun mainoksista puuttuu vielä jotain ja se pitäisi viedä monistettavaksi jo huomenna... No, onneksi tämä viikko on vasta alussa, monistamiseen ei mene kuin päivä tai kaksi. Voin lykätä tuota viemistä päivällä eikä siitä aiheudu vielä ongelmia (minulle).

Reissu etelänaapuriin ei ole edennyt, pitäisi kysellä paikalliselta oppaalta, koska hänellä olisi aikaa viihdyttää meitä koko lauantai tai sunnuntai. Voi olla, että on taloprojektinsa kanssa niin tiukasti naimisissa seuraavat... kaksi vuotta... ettei ehdi.

Onnettomuus

Sukulaismiehelle sattui juuri ennen pääsiäistä paha onnettomuus, työtapaturma. Lähimpien aika on nyt mennyt asioita järjestellessä ja hoidellessa akuutteja töitä, mm. onnettomuuspaikkaa piti raivata.

Pääsiäinen meni kokonaan ohi, lapset kun olivat kipeänä palmusunnuntaina ja nyt pääsiäisenä, eivätkä muistaneet kysellä suklaamunien, virpomavitsojen, rairuohojen tai ylipäätään minkään pääsiäisaiheisen perään. Mies vietti pääsiäisen raatamalla tuolla onnettomuuspaikalla, minun osakseni tuli kiukutella ja lämmittää saunaa.

Vauva oppi kääntymään yhtä päivää vaille 4kk ikäisenä selältä mahalleen. Sen lisäksi hän nauroi kummitädilleen ääneen! Kääntymistä on poika harrastanut tuon jälkeen, ja äitikin sai osakseen ihanan hekotuksen tässä yhtenä aamuna.
Miten voikaan olla ihana vauva - miten voikaan ihminen näin höyrähtää, vaikka on putkiaivoisena aina kuvitellut pitävänsä jalat maassa ja mielen tyynenä. Pikkuinenhan on kuitenkin jo viides lapsemme, neljäs poika.

Yhdistyksen paperityöt pitäisi hoitaa tämän viikon aikana, jatkan edelleen sihteerinä. Onneksi on valmis pohja noihin julkaisuihin, ettei tarvitse kuin päivittää tiedot ja tarkistaa vähän ulkoasua ja taittoa. Olisipa edes kunnollinen taitto-ohjelma, mutta onnistuvathan näin pienet työt toki ihan Wordin avullakin.

Matkalla maailmalle

Tänään kävimme tekemässä vauvalle passianomuksen. Kaikki sujui oikein hyvin siihen asti, kunnes lomakkeessa kysyttiin henkilötunnusta... Eipä sitten ollut sitä merkkisarjaa mihinkään taltioituna. Onneksi keksin soittaa neuvolaan! Johan sen nimikin sanoo, että sieltä kyllä neuvoja saa. Ja henkilötunnuksen loppuosan.

Matkanteko helpottuu myös sillä, että kävin katsastamassa autoni. Tai miehen nimissä se on, kun se mokoma ajelee MUN turbolla, mutta mun käyttöautona toi on. Ja läpi meni, ei edes yhtään huomautusta tullut! Tuo on ollut kyllä hyvin onnistunut ostos, vaikka hankittiinkin pakkoraossa kun edellinen autoni teki kimiräikköset ja pölläytti öljynsä moottoritielle pari vuotta sitten. Sitä autoa on muuten edelleen ikävä, mutta...

Mulla auton valintakriteerit on tosi tarkat, toleranssia ei juurikaan vaatimuksissa ole. Mun on yletyttävä yhtä aikaa katsomaan autosta ulos ja polkemaan kytkin pohjaan (ei onnistu Mersussa), lisäksi auton on oltava riittävän iso, että koko poppoo koira mukaan lukien mahtuu kyytiin. Ja kokoa on oltava, jotta jos mällään auton moottoritiellä, niin peltiä on ympärillä turvallisuuden vuoksi enemmän. Tosin todennäköisesti mällään autoni jollain korpitaipaleella kuulalaakerikiviluisun jälkeen kiveen ja kantoon.

Jo ennen poliisilaitosreissua kävin tytön kanssa 3v neuvolassa. Punnittiin ja mitattiin ja täti tenttasi neitiä. Tai yritti, muttei saanut oikein suunvuoroa, kun papupata pääsi satuilun vauhtiin...
Nyt samainen sähikäinen on sairas, kuumetta liki 39 ja mikään ei ole hyvin ja kaikki on huonosti.

Kiitos Disneyn piirretyt ja Tiku ja Taku (esikoisesta oli hyvin hauskaa, kun äiti lauloi ulkomuistista vanhaa Tiku-ja Taku-laulua "jos vastaan tulee näätä, niin pakoon täyttä päätä, sen hampaat on niin terävät ja katse niinkuin jäätä"), jonkinlainen rauha pysyy tässä huushollissa.

Olisi kai virposmissunnuntaikin, mutta jos neiti on kipeä, ei auta lähteä mihinkään. On niin perussairasta porukkaa tuo vakiovirpomisreitin väki, ettei uskalla edes nuhakuumetta viedä tuliaisiksi, 10% keuhkokapasiteetille se on aivan liian iso riski.

Todisteita (pitäähän sitä ihmisellä harrastuksia olla)

Nämä olen saanut aikaiseksi siitä aikaisemmin esittelemästäni kangaspinosta.




Nämä olen saanut aiemman kirjoituksen kangaspinosta aikaiseksi. Kaikissa pohjana on SuuriKäsityölehden 1/05 kestovaippakaava, ja ne ovat olleet käytössä jo jonkin aikaa. Nyt sattuivat olemaan yhtä aikaa puhtaana ja kuivana.

Ylimmäisenä on s-kokoinen taskuvaippa, kosteussulkuna Myllymuksuilta joskus ostamani PUL, laminoinnin suojana pelipaitakangas ja sisäpuolena vaaleansininen flanelli, tarrasiivekkeet turkoosia collegea. Samaa PUL-kangasta on myös alempi m-kokoinen kuori, josta ehkä vähän näkee laminoinnin suojaksi laitettua pelipaitakangasta.

Kaksi oikeanpuoleista fleesekuorta ovat molemmat s-kokoa, ylemmässä sisäpuolisena fleesenä on Jyskistä ostettu fleesepeitto, alempi kuori on kokonaan tehty em. peitoista. Leikattuna on vielä yksi s-koon kuori, mutta se ei ehkä pääse käyttöön, kun vauva kasvaa niin nopeasti.

Vasemmalla alhaalla on m-koon mintunvihreä sisätäyttövaippa. Muista tekemistäni täyttö/taskuvaipoista poiketen tuossa on täyttöaukko etureunassa, ja minusta se onkin parempi paikka. Täyttöaukon paikan ratkaisi se, että sisäkankaana käyttämäni t-paidan helmakappale nyt sattui mahtumaan kaavaan siten, että päärmätty reuna tuli eteen. Vaipassa on myös kerros froteeta vanhasta pyyhkeestä. Pidän tästä vaipasta, se on taipuisa, lisäimut saa pujotettua sisälle helposti ja reunat ovat ulkopuolelle jätetyn saumuripäärmäyksen johdosta pehmeät. Tällä tyylillä teen enemmänkin, pariin vaippaan on kankaat jo leikattu valmiiksi.

Alinna on muotoiltu lisäimu, kaava on muistaakseni Ottobren vanhempi nettikaava. Tämäkin on aika näppärä malli, tällä hetkellä se toimii yksinäänkin sisävaippana kuorien kanssa.

************************************


Huomenna on tytön 3v neuvolakäynti. Olen kohtuullisen hyvissä ajoin, viimeksi muistin kesäkuussa kysellä neuvola-aikaa... En muista, tuleeko nyt rokotuksia. No, onneksi on joka tapauksessa viikonloppua vasten, jos rokotuksesta tulisikin jotain.

Kevät on edennyt tällä viikolla oikein rytinällä. Suurin rytinä tietenkin on tullut katolta alas luistelevasta lumesta ja jäästä (räystäspelti vääntyi), mutta ovat tietkin kokeneet tällä viikolla rajun muodonmuutoksen. Maanantaina sain ajella hyvässä talvikelissä, vähän oli tien lumipinta pehmentynyt puolen päivän aikaan. Tänään suuri osa tiestä on paljaana ja täynnä jyrkkäreunaisia pari metriä halkaisijaltaan olevia kuralätäköitä...

Tänä keväänä tiet routivat varmasti harvinaisen pahasti. Saa nähdä, mihin asti joutuu auton jättämään, ettei jää mottiin... Pihakin oli pehmentynyt kahdessa päivässä, isäni kävi traktorin ja takalanan kanssa vähän siirtelemässä lumia pois ajotieltä. Autot upposivat parikymmentä senttiä sohjoon ennen tuota lanausta.

No, on jo aikakin kevään tulla, kuukauden myöhässähän jo ollaan. Onhan tässä hyviäkin puolia, lintuinfluenssa on pysytellyt kaukana, kun muuttolinnut eivät ole viitsineet tulla lumisateen keskelle. Ja koira pysyy puhtaana, kun ei ole kuraa missään (veljeni mielestä kura on pienin paha koiramme kanssa..).

Koiranilma

Vettä sataa, ja räntää ja lunta ja rakeitakin kai. Tuulee epämääräisestä suunnasta ja maassa lumi on märkää. Oikein koiranilma. Juuri sellainen, jota meidän koira vihaa yli kaiken. Appiukko sai sen houkuteltua viekkaudella jä vääryydellä pihalle, koiraparka luuli pääsevänsä autokyytiin mutta joutuikin kopin katolle haukkumaan. Tai voisi se mennä koppiin sateensuojaankin, mutta eihän sitten voisi julistaa koko maailmalle kurjuuttaan.

Mies meni iltavuoroon ja tule kotiin vasta puolenyön kieppeillä. Ilta menee siihen, kun jankuttaa esikoiselle ja tytölle että ei, isä EI tule kohta kotiin.

Vauva itkee mahanpuruja, kun vatsaa kipristää, tulee paha mieli ja sitten ei kelpaa mikään. Nukkumisetkin ovat jääneet vähiin, ja paha mieli vain kasvaa. Lohtua ei tuo edes uusi paras ystävä, vasemman käden peukalo. Kurjuus sekin.
Mutta mikäs se on rupsutella äidin tekemiin uusiin vaippoihin, sain valmiiksi PUL-kuoren ja sisätäyttövaipan sekä muotoonommellun imun. Tein nuo jo M-koon mukaan SK-lehden kaavalla. Tämä vauva kasvaa nopeammin kuin vanhemmat sisaruksensa.
Vauva on oppinut tarttumaan kiinni tavaroihin, ja siskonsa hiuksiin. Nyt nyrkeissä nykertyy mun paitani.

Sain myös kudottua tytön kevätsukat valmiiksi, langanpäät vielä roikkuu. Tumppuja aloitin, kudoin muutaman sentin ja purin pois. Ei tuolle palleroiselle mahtuneet niin laihat varret käteen. Taidan tehdä samaa sarjaa vielä jonkin pipon, korvaläpillä varustettuna ehkä.

Nimipäivän kunniaksi vein aamun kauppareissulla päivänsankarille ruusun. Voi kun ikävä iski niin yllättäen, en meinannut mäkeä päästä ylös kun henki loppui ja sydän karkasi.

Pitäisi-blogi jatkaa: keittiön pöytä pitäisi raivata iltapalaa varten, tyttö haluaisi päästä pelaamaan Legopeliä ja pitäisi tehdä se iltapalakin.
Jaa, nyt pitää lohdutella tyttöä, jonka esikoinen pudotti sohvalta.