Kesän odotusta

Lempeä alkukesä on vaihtunut tavanomaisempaan kylmyyteen. Ulkona on kylmä pelkällä lyhythihaisella, mutta auringonpaiste huijaa silti jättämään takin sisälle. Loppupäivä meneekin sitten lämmitellessä...

Äitienpäivä meni. Juhlatuuli oli edelleen poissa, viides kerta peräkkäin jo. Tällä aloitin äitienpäivän viettoni:


















Lintusille äitienpäiväruusut, orvokkeja ja hopealehteä. Kukkakimput on kerätty omalta pihalta.


*************************************************************


Äitienpäivälahjaksi ompelin anopille ja omalle äidilleni kassit. Kangas löytyi omista varastoista, taskun ompelin lakanakankaasta, johon lapset painoivat kädenjälkensä. Kangasvärin kävin ostamassa kuntakeskuksen askartelukaupasta, onneksi soitin sinne ja kysyin, onko heillä niitä., Ei tarvinnut lähteä kaupunkiin pelkästään niiden takia (ja löytyihän sieltä alennuskorista satiininauhoja). Tässä kuva anopin kassista, äidilleni tein hieman erilaisen. Äidin kassi on mitoitettu A4 mukaan, anopilla on vähän leveämpi. Harmi, että raitakangas loppui, olisin itsekin pitänyt tuollaisesta kassista.
Yllättävän vähillä vahingoilla sujui painaminen, vauva tietenkin sai hepulin maalit kädessä ja tuuli heitteli kankaita pitkin pihaa. Huvitti väriä sekoitellessani se huomio, että värit olivat Emo-värejä.



















Tytön kevätasusteet sain pääteltyä eilen. Esikoinen hieman auttoi langanpäiden katkomisessa... Kudoin sitten toisen sukan kärjen uudestaan uudella langalla... (harmittaa oikeasti, koska esikoinen oli katkaissut langaan NIIN nätisti, mutta kun en ehtinyt päätellä sitä ensin... toinen teki suuren työn ja minä motkotin).
Bibon kukkanen ei oikeasti ole noin valtava, mutta kippuraan se kyllä vetää. Ihan kivat, bibokin näyttää tytön päässä hyvältä. Ja nyt näille on tarvetta, ulkona +6 astetta ja navakka tuuli.



















Vauvalle olen jossain välissä kutonut villavaippahousut, lankana virolainen yksinkertainen liukuvärjätty hahtuva (siniset osuudet siitä) ja ohut vaaleansininen Pirkka-lanka.
Olen tykästynyt tähän Ruskovillan yksinkertaiseen vaippahousumalliin. Aivotonta kutomista, ainaoikeaa, ja housut ovat aina käyttökelpoisen kokoiset, koska ne venyvät. En kyllä näitäkään housuja tehnyt ihan alkuperäisen ohjeen mukaan. Meidän punkero tarvitsee leveämmät lahkeet ja haaroihinkin tilaa...



















Jotain itsellenikin, eli Ulla-lehden Ylösalaisin-neule:
Lankana Novitan edellisvuotinen kausilanka Spektri, pätkävärjätyn langan kuvioitumisominaisuus tulee hyvin esiin etumuksessa.
Mallista pidin, tarkoituksena on tehdä tällainen jostain kunnon langastakin jossain vaiheessa, akryyli ei ole niitä mukavimpia käytössä.


















Kuopuksen ulkoiluhousutkin ovat valmistuneet.




































Tosin poika ei voi niitä käyttää, kun ei ole yhteensopivia vaatteita tuon kanssa. Eli nyt täytyy ommella takki samoista kankaista ja kaivella kaappeja, löytyykö sopivaa puseroa ja sukkia...
Heijastinpakkoni on mukana näissäkin housuissa, etupuolella lahkeissa nauhat ja takakappaleessa taskujen tarrojen päällä heijastinta.
Näitä ommellessa muistin, että miksi olen vältellyt tuota pinnoitetun ulkoilukankaan ompelemista ja ostamistakin. Viimeksi ompelin tästä sadepuvun pikkuveljelleni moottoripyöräilyä varten. En yhtään tiedä, kuinka vedenkestävä se haalari lopulta oli, koska reikiä siihen varmasti tuli monen purkukerran jälkeen...