Takaisin töihin

Työelämä kutsuu jo kovaäänisesti. Ei siksi, että pitäisin jotenkin erityisesti työnteosta (pidän työstäni kyllä, olen hyvin tyytyväinen työtehtäviini ja työpaikkaani), mutta mieskin haluaa nauttia kotielämästä. Hän haluaa myös olla tasapuolinen kaikkia lapsia kohtaan, jokainen vanhempi lapsi, myös lintuset, on saanut koti-isän, joten myös vauva on ansainnut yhteistä aikaa isän kanssa.

Paperitöitä siis tiedossa, ensin pitää ilmoittaa töihin, että joskos sopisi että palaan sorvin ääreen ennenaikojani. No, siinä ei pitäisi olla ongelmia, koska jo äitiysloman alkamisesta ilmoittaessani oli puhetta siitä, että palaan kesän jälkeen. Ja kohta on se kesä.
Seuraavaksi pitää hakea miehelle päivärahaa Kelasta.

Käyn tänään jo toisen kerran tällä viikolla toimistolla, tänään ihan uteliaisuuttani, kun uusi työntekijä tulee käymään paikalla. Haluan nähdä, minkälainen on tällä kertaa valittu.

Eilen oli vauvalla neuvola. Iso poika onkin meidän pikkuinen, painaa nyt jo saman verran kuin esikoinen vuoden vanhana! Piikki aiheutti taas loppupäivän kränäyksen, nytkin poika nukkuu pitkiä unia, vaikka yleensä nämä aamun unet ovat lyhyet. Olinkin eilisen varannut rokotuksen jälkioireiden hoitoon, eihän tämä yllätyksenä tullut.

Toissapäivänä aloitin lomamatkaltani ostamastani Katian Pisco-lagasta toppia Pirkan mallilla. Vaikka käytän lankaa, jonka puikkosuositus on numeroa pienempi ja mallitilkusta laskemani tiheys on ihan pielessä, niin silti itse kappale taitaa olla juuri ohjeen mittojen mukainen. Ei ihmekään, että ohjeen mukaisilla tarvikkeilla lopputulos on yleensä omituinen.

Langan väri viehättää minua, vaikka oikeasti se on tunkkaisen tylsä sameansininen. Ehkä kesällä kuitenkin saan väriä nahkaani enkä näytä olmilta tuonkaan värin kanssa...