Sahramin solmut

maanantaina, heinäkuuta 09, 2007

Pää täynnä

Kerrankin on pää täynnä ideoita. Ja vielä ihmeellisempää, olen jopa saanut toteutettua ideoitani!

Pikkulikka pikkuveljensä kanssa kuulemma kaipaa kaikenlaista täydennystä vaatevarastoonsa. Jos olisin tylsä (kuten yleensä) kaivaisin juuri autotalliin viedyt laatikot päivänvaloon ja katsoisin, mistä vaatteista raaskisin luopua... Mutta kun minä en voi luopua mistään, joten kaivoin kangaskasat esiin. Voi että, pää on niin täynnä ideoita... Kaivelin kilometrin kankaita esiin, ja nyt tekisi mieli... Mennä kangasostoksille!

Ja kun viime viikolla syntynyt prinsessakin olisi samalla listalla saavana osapuolena... Eikä prinsessaa voi lahjoa, ellei lahjo kummipoikaa samalla.
Ja peilikuvani täyttää pyöreitä vuosia ja juhlat ovat ihan pian...

Mies vaan mutisi ja murisi ja komensi pihalle aurinkoon (ja sitten alkoi sataa kaatamalla vettä, ähäkutti!).
Kiireellä kaivoin esiin lisää lankaa ja löysin kadotetut puikot ja koukutkin. Kannattaa välillä kurkkia pusseihin ja nyssäköihin, voi tehdä mielenkiintoisia löytöjä.
Löysin kaksi kiloa nappeja ja kolme ryijyneulaa. Päättelinpä sitten yhden neuletakin. Keräsin napit lattialta. Ja ompelin em. neuletakkiin napit.
Ja keräsin napit lattialta. Ja keräsin ne uudestaan. Kolmannen perättäisen kerran jälkeen nostin nappirasiat pöydänkulmalle Muropaketin ulottumattomiin. Virkkasin kevättalvella valmistuneeseen villatakkiini hihoihin kerroksen kiinteitä silmukoita (todetakseni sen jälkeen, että hihat olivat venyneet pesussa pituutta eikä koko virkkausta olisi tarvittukaan). No, tulipahan virkattua, kun kerrankin löysin sekä langan että koukun yhtä aikaa.

Totesin, että Muropaketti on sitten viimenäkemän kasvanut, koska ulottui kuitenkin kiskaisemaan nappilaatikon päähänsä.
Keräsin napit lattialta ja laitoin ne ylähyllylle. Löysin ylähyllyltä pinon mekkokankaita, jotka olin siirtänyt sinne odottamaan parempaa aikaa (eli tyhjää keittiönpöytää). Taas sain idean...

Päässä pyörivät myös toisenlaiset ideat. Pian on edessä yhteinen kesäloma, ja ennen koulun alkua olisi kiva tehdä yhteinen lomareissu. Lapsilla on ideoita (Muumilaaksoon - onko siellä muumeja? mennään junalla Wasalandiaan! voitaisiinko käydä Dinosaurilandiassa? Miksei me mennä Legolandiin? Mennään äiti Legolandiaan siellä on kivaa! Joo mennään Legolandiaan! Miksi me ollaan menossa Lappiin? puhuuko ne Lapissa Suomea, mennään Ruotsiin - ei mennä, siellä ne ei puhu suomea vaan ihan väärää kieltä, äiti onko meillä vielä jäätelöä).
Onneksi Muropaketti huutelee vaan äikkää ja akkovaa.

Lapsille tiedoksi, ei, me emme mene Legolandiin. Ei ennenkuin nuorinkin on vähintään 100cm pitkä.
Emmekä me mene Mikkelin Visulahteenkaan, vaikka dinosaurukset ovat kivoja ja mökkikylässä voisi viettää yönsä. Muumilaakso on etelässä, ja jos Lappiin haluaa, ei voi lähteä etelään. Mies esittelee innoissaan navigaattoriaan, mutta luulen, että Tomppa ei osaa tehdä kovin hyvää reittisuunnitelmaa. Mitenhän siihen saisi syötettyä tiedot "kolme lasta joiden keskimääräinen automatkan keston sietokyky on 112km, vaihteluväli 2-497km", "reitti, jonka varrelle osuu mahdollisimman monta lasten leikkipaikalla varustettua keskellä korpea sijaitsevaa taukopaikkaa", "hotelli, jonka autohallissa on riittävästi korkeutta ja leveyttä Ameriikan ihmeelle". Itseasiassa TomTomiinhan saa ladattua noita tietoja...

Muropaketti innoistui viikonloppuna uimisesta. Tähän asti pikkupoika on arastellut allasta, ja kieltäytynyt johdonmukaisesti tulemasta edes syliin laiturilla, ettei joudu veteen. Lauantai oli kuitenkin niin hiostava päivä, että oli jo pakko vähän viilentää nuorimmaistakin. Isän selässä olikin kivaa ratsastaa! Saunasta piti päästä uimaan, vaikka vähän pelottikin. Ja sunnuntaina poika tuli ihan itse laiturille huutelemaan, että pitäisi päästä uimaan! Vielä illallakin teki mieli uimaan, oli hauskan näköistä, kun pikkuinen kurkki ovelta ja astui pari askelta altaalle päin, muutti mielensä ja palasi takaisinpäin, palasi taas uudestaan laiturille ja taas muutti mielensä... Lopulta rohkaisi itsensä ja ojensi kädet, että ota syliin (olin siis itse uimassa).

Ja uinnin jälkeen oli hytitytikylmä, nautiskellen Muropaketti uppoutui pyyhkeen ummeniin ja istuskeli tyytyväisenä sohvalla iltapalaa odotellen.

Kotona ei uskalla pitää konetta netissä, ettei taas tule virtapiikkiä. Koko viikonlopun jyristeli ukkonen jossain kaukana. Äsken iski ukkonen johonkin tähän lähelle, hirveä jyrinä kaikuin pitkän aikaa ympäriinsä. No, kesäkuu olikin harvinaisen ukkoseton kuukausi.

Tunnisteet: , ,

3 Comments:

At 2:58 ip., Blogger muoriska said...

:D
meillä 360 km matkalla, 1 pidempi ja kaksi pienempää pysähdystä. Takapenkki tankattiin, mansikoilla, lihapullilla, ämmin yllätyspussilla ja... vaikka millä..
Meillä ei ole navigaattoria ellei minua rakasta aviovaimoa siksi lueta .
Hyvää matkaa ja ottakaa offia mukaan jos lappiin tuutte ja zyrtekkiä myös.

 
At 7:49 ip., Anonymous seijap said...

Me olimme Legolandissa "perheretkellä" kaksi vuotta sitten. Luulin etten kestä sitä että täysi bussillinen perheitä matkustaa yhdessä 5 päivää. Oli upea reissu. Legoland ja Kööpenhaminan tivoli. Kuski hoiti navigoinnit ja matkanjohtaja lippuasiat. Sai jättää omat aivot narikkaan.

Huomaan että en ehdi/osaa töissä ajatellakaan nettiä muuta kun työasioissa. Tänään taas kotona toimii. Illan suussa oli taas kova ukkonen.

 
At 4:19 ap., Anonymous Anonyymi said...

Tämä on täydellinen blogi kaikille, jotka haluavat tietää tästä aiheesta. Tiedät niin paljon sen melkein vaikea väittää vastaan ​​sinulle (ei, että en todellakaan haluaisi ... HAHA). Olet ehdottomasti laittaa uusi spin aiheesta thats on kirjoitettu vuosia. Mahtavaa kamaa, aivan loistava!

 

Lähetä kommentti

<< Home