Kolhumagneetti

Minä en ymmärrä, että mikä ihmen kolhumagneetti tuo mun saksalainen pikku 7-hengen kauppakassini on. Tänään pesin autoa huomista huoltoa varten (no hyvä on, huuhtelin pahimmat parin sentin kurat pois) ja totesin, etä joku on laappaissut auton kylkeen jollain. Kiva kiva. Mies veti herneen nenäänsä, että mitäs et ole vahtinut. Anteeksi mitä? Pitäisi ilmeisesti kytätä auton vieressä 24/7 ja kiertää sitä suurennuslasin kanssa joka kerta kun selkänsä sille kääntää ja jahdata jokaisnen ohimenijä kiinni ja pyytää kopiot henkkareista.

Olen tapellut viimeisen viikon auton jarrujen kanssa, huomenna saan koslan huoltoon, ja nyt tuo kolhu. No, lommoja ei näyttänyt olevan, mutta tarvitsisin vähän enemmän valoa, että voisin nähdä paremmin.

Muutenkin tämä on taas ollut näitä loistavia viikkoja, kun olen yksin illat kotona. Talo alkaa jäähtyä, ja yritän lämmittää tässä samalla, kun mukulat tappelevat. Esikoisella on taas hankala vaihe (milloin ei olisi) ja itse olen niin turkaisen väsynyt juoksemaan ympäri maakuntaa. Tämä pimeä vuodenaika väsyttää, aamulla on pimeää kotoa lähtiessä ja illalla hämärää kotiin tullessa. Viime viikon syyslomapäivät ovat jo unohtuneet, edessä on pitkä putki pitkiä viikkoja.

Joululahjatilauksia on jo tullut! Onneksi ei tarvitse etsiä lankakaupoista lankoja niihin...