Syksyn satoa

Huoletta voi laittaa syksyn satoa, kun ei tässä ensimmäisessä virallisessa talvikuussa ole valmistunut kuin siskon joumekko. Siitäkin kuvat ovat vielä sekamelskassa muiden sadanviidenkymmenen kuvan joukossa, täytyy etsiä sopiva kuva josta saa sensuroitua ympäristön pois...

Neiti tarvitsi päiväkotiin tossuja. Koska kaupantossut olivat a) väärän värisiä b) nahkaisia, purin vanhat rikkinäiset tossut ja tein niistä kaavat (idean ja uskalluksen purkamiseen sain Perhosefektiltä, jonka blogi ei kai enää päivity). Kotoa löytyy aina kaikkea tarpeellista, kuten esimerkiksi vaaleaa tekonahkaa pohjia varten.


Ja taas tuli mieleen, että pieni piiperrys ei ole ominta alaani. Vaalenapunaisten tossujen paljetti-hlmikirjailut olivat jo ihan nätit, liloissa on vain epämääräistä tikuttelua. Ja lasiputkihelmet olivat niin teräväreunaisia, että viikossa olivat syöneet ompelulangan katki... Tossut ovat mieluisia ja ahkerassa käytössä.

Sukkia olen kutonut harvakseltaan, pienemmälle kummipojalle pikkusiskoineen kudoin synttärilahjaksi (tylsä kummitäti) villasukat. Hihittelin hiljaa mielessäni, kun poika repi paketin päällä olleet sukat käsiinsä ja juoksi niiden kanssa ympärinsä hihkuen "äiti katso sain sukat". Paketti aukaistiin kyllä sitten myöhemmin.


Lankana Maija, kulutuksesta ei ole enää muistijälkiä.

Villasukista puheen ollen...


Palmaa ja Nallea. Noita on vielä yksi kokonainen pari ja yksi aloitettu pari - tosiaan iski uupumus neljännen parin kohdalla ja Sinappituubi jäi toistaiseksi ilman jalanlämmittimiä. Sukat ovat lämpimiä ja pitkävartisia, auttavat kasvukipuihin ja kylmiin varpaisiin - mutta saapassukiksi noista ei todellakaan ole.

Nyt on joululoma aikaa keräillä voimia ja yrittää saada jostain motivaatiota johonkin. Ihan mihin vaan. Syksy on mennyt todellakin alamaissa, pahinta on tietenkin ollut Pukkein sairastuminen ja kuolema. Ihaniakin asioita on ollut, Pikkusiskon ylioppilaaksi pääsy, Sinappituubin kasvu ja kehitys ja Muropaketin ihanuus.