Tuore ruoho

Ihana tuoreen leikatun ruohon tuoksu. Kesän haju, ihan varma merkki.
Inha karjunta trampalta, verta, huistuppoja. Sisarukset keskustelevat. Varma kesän merkki sekin.

Ostan lisää laastaria. Desinfiointiainetta on vielä.

Hyttisten ininää. Paukamia. Paukamia Vuffella ja Sinappituubilla. Saakohan koiralle laittaa kortisonia? Rapsuttelen pahemman kutinan pois harjalla, Vuffe jahtaa hyttisiä hampaat louskuen.

Kevätjuhlia. Koulun juhlat jo ehtivät mennä, kun olivat tavallista suuremmat, oikein kunnanjohtajakin kävi pitämässä puheen (ja syömässä täytekakkua).
Muropaketin ja neitin juhla (ja Sinappituubinkin, mutta pikkupoitsu oli kipeä) oli tällä viikolla, tanssilavalla..
Kevätjuhlista tulikin mieleeni, että on monta lahjottavaa tänä keväänä. Opettaja, kouluavustaja, iltapäiväkerhon vetäjät, päiväkodin hoitajat, perhepäivähoitaja... Ei mikään pakko, mutta haluan muistaa. Onneksi osa ihmisistä on vaihtunut, voi antaa samoja lahjuksia kuin viime keväänä.

Miehen kanssa ehditään puhua vain puhelimessa - tärkeitä asioita olisi hoidettavana. Isompi kummipoika saa lahjan, joka luvattiin jo viime kesänä. Viimekesänä sitä ei sitten tarvittu, kun oli niin kylmää... sukulaisten kanssakin pitäisi puhua - onneksi ollaan kai vielä puheväleissä.

Onneksi keskiviikkona oli työpaikan urheilupäivä, sain lämpimän ruuan. Edellisen kerran ehdin syödä sunnuntaina.
En ole ehtinyt käydä edes kaupassa, tänään kävin. Kiireellä.

Säästypähän rahaa.

Tai sitten ei.

Sinappituubi sai uuden villahousut - juuri sopivasti, kun sunnuntaiksi on luvattu +29 astetta. Nooo, noita pökiä käytetään vain öisin. Mutta oli pakko kutaista äkkiä, kun mies meni ja sotki villiksiä enkä ehdi niitä pestä (on helpompi joo kutoa uusia...)

Kauppakassin, tuon saksalaisen insinöörityön ihmeen, renkaan laakeri huutaa. Ensin se vain vienosti vihelsi, sitten jurisi ja jurputti, nyt alkaa kuulua jo, kuinka metallilastut höylääntyvät... Missä ihmeen välissä saan vietyä tuonkin hoitoon - ja millä ihmeellä sitten ajelen sillä aikaa? Tänä keväänä on kyllä mennyt tuohon autoon enemmän kuin riittävästi rahaa. Ei niin paljoa kuitenkaan vielä, että olisi halvempaa ajaa taksilla. Sitäkin kokeilin, ja rahaa paloi siinäkin. Lisäksi joutuu keksimään jutunaiheita tuntemattoman ihmisen kanssa - tai alistumaan hiljaisuuteen...
No, onpahan jo molemmissa autoissa kesärenkaat.

Lapsetkin tosiaan sairastivat tässä välissä. Muropaketti oli kahdeksan päivää kuumeessa - virus. Sitä on liikkeellä, sairaanhoitaja terveysasemalla lupasi ottaa vastaan, jos alkaa lapsen tila huolestuttaa. No ei, tuli vain toinenkin kipeäksi.
Onneksi miehen työpaikan yt-neuvottelut on jo saatu tältä erää päätökseen, uskaltaa olla kotona lasten kanssa.

Viikonloppu, jota ei olisi tarvinnut olla

Vaikka perjantaina iltapäivällä olin sitä mieltä, että ihan kiva kun tulee viikonloppu niin olen katkeerasti jo katunut.

En ole seitsemään vuoteen pitänyt äitienpäivästä. Nyt vihaan sitä.

Perjantaina illalla kotiin tultuani totesin, että mies oli jättänyt päiväkotiin kaikki Muropaketin vaatteet ja neitin saappaat. No, neitille kyllä löytyy saappaita kotoa, mutta Muropaketille ei, koska ne kahdet sopivat olivat siellä hoidossa. Kuten myös lämpimämpi välikausitakki ja niin poispäin.
Ja Muropaketti oli aamulla lähdössä Korkeasaareen Pikkusiskon kanssa.
Jos meiltä kotoa lähtee klo 20.26 niin ehtii juuri ennen sulkemisaikaa ostoshelvettiin ja jos parkkeeraa ihan ovien viereen, niin ehtii juosta takaseinälle etsimään sopivaa takkia kolmevuotiaalle. Ja vielä ehtii kassajonoonkin ennenkuin kassa suljetaan.

Lauantain satoi vettä. Esikoinen kiukutteli, kun en muistanut järjestää hänellekin ohjelmaa.
Muropaketti kaivoi innoissaan minulle äitienpäivälahjan ennen lähtöään ja antoi vielä pusun poskelle. Ihana poika.

Sunnuntaina löysin kissin kuolleena, oli kuollut nukkuessaan. Ehkä Sissi halusi jo huilaamaan. Miksei se kertonut mitään?

Hautausmaalle, lintusille äitienpäiväruusut ja pikkuisia orvokkeja, kynttilä lyhtyyn ja anoppilan kautta kotiin. Hautaa kaivamaan. Esikoinen kaivoi urheasti hautaa ja etsi metsästä sopivan kiven haudalle.
Jäipä sitten äitienpäiväkahvit ja kakut syömättä.

Kissi täytti pääsiäisenä 15 vuotta. Rakas pikkuinen kulta, nuku hyvin. Pukkeli vartioi untasi ikuisen kesän maassa. On niin ikävä.



Miksi ei tämä ole ikinä yhtään helpompaa?

Hyvästi, pieni kulta

Sissi
*4/94 +5/09

Kesken

Fufoilu-tempauksen kunniaksi kaivelin yhden laatikon pohjalta vähän keskeneräisyyksiä. Minun mittapuuni mukaan nämä eivät kyllä oikeasti ole ufoja, koska niiden ikää ei mitata vuosissa.

Kaurapuuronvärinen on oma villapaitani. Aloitin sen viime syksynä, ja alkuvauhti olikin huima, takakpl viikossa. Sitten tein vielä toisen etukpl:kin, mutta... Puikot tarvittiin johonkin muuhun, ja en jaksanut enää laskea, miten olin muutellut alkuperäisen ohjeen silmukkamääriä - tietenkään ohjeessa käytetty lanka ei ole täsmälleen samanlaista kuin kaksinkertainen 7veikka.


Pärrrshikan värinen verkkomytty on pikkutytön pontso. Virkkasin sitä alunperin ajatellen Sinappituubin kummisedän avovaimon tytärtä, mutta tämä voisi olla sopiva nyt omalle neitille.
Neitille on tuo karusellista kudottu villapaitakin, pitäisi liittää osat yhteen ja kutoa kaulus. Tämä ei ole muhinut kuin maaliskuusta alkaen.


Yksi pahasti keskenkasvuinen projekti meillä on. Voi verrata tähän kuvaan, että miten on ruoka maittanut vuffelle. Vielä pitäisi muutama kuukausi kasvaa.