Sahramin solmut

keskiviikkona, toukokuuta 27, 2009

Tuore ruoho

Ihana tuoreen leikatun ruohon tuoksu. Kesän haju, ihan varma merkki.
Inha karjunta trampalta, verta, huistuppoja. Sisarukset keskustelevat. Varma kesän merkki sekin.

Ostan lisää laastaria. Desinfiointiainetta on vielä.

Hyttisten ininää. Paukamia. Paukamia Vuffella ja Sinappituubilla. Saakohan koiralle laittaa kortisonia? Rapsuttelen pahemman kutinan pois harjalla, Vuffe jahtaa hyttisiä hampaat louskuen.

Kevätjuhlia. Koulun juhlat jo ehtivät mennä, kun olivat tavallista suuremmat, oikein kunnanjohtajakin kävi pitämässä puheen (ja syömässä täytekakkua).
Muropaketin ja neitin juhla (ja Sinappituubinkin, mutta pikkupoitsu oli kipeä) oli tällä viikolla, tanssilavalla..
Kevätjuhlista tulikin mieleeni, että on monta lahjottavaa tänä keväänä. Opettaja, kouluavustaja, iltapäiväkerhon vetäjät, päiväkodin hoitajat, perhepäivähoitaja... Ei mikään pakko, mutta haluan muistaa. Onneksi osa ihmisistä on vaihtunut, voi antaa samoja lahjuksia kuin viime keväänä.

Miehen kanssa ehditään puhua vain puhelimessa - tärkeitä asioita olisi hoidettavana. Isompi kummipoika saa lahjan, joka luvattiin jo viime kesänä. Viimekesänä sitä ei sitten tarvittu, kun oli niin kylmää... sukulaisten kanssakin pitäisi puhua - onneksi ollaan kai vielä puheväleissä.

Onneksi keskiviikkona oli työpaikan urheilupäivä, sain lämpimän ruuan. Edellisen kerran ehdin syödä sunnuntaina.
En ole ehtinyt käydä edes kaupassa, tänään kävin. Kiireellä.

Säästypähän rahaa.

Tai sitten ei.

Sinappituubi sai uuden villahousut - juuri sopivasti, kun sunnuntaiksi on luvattu +29 astetta. Nooo, noita pökiä käytetään vain öisin. Mutta oli pakko kutaista äkkiä, kun mies meni ja sotki villiksiä enkä ehdi niitä pestä (on helpompi joo kutoa uusia...)

Kauppakassin, tuon saksalaisen insinöörityön ihmeen, renkaan laakeri huutaa. Ensin se vain vienosti vihelsi, sitten jurisi ja jurputti, nyt alkaa kuulua jo, kuinka metallilastut höylääntyvät... Missä ihmeen välissä saan vietyä tuonkin hoitoon - ja millä ihmeellä sitten ajelen sillä aikaa? Tänä keväänä on kyllä mennyt tuohon autoon enemmän kuin riittävästi rahaa. Ei niin paljoa kuitenkaan vielä, että olisi halvempaa ajaa taksilla. Sitäkin kokeilin, ja rahaa paloi siinäkin. Lisäksi joutuu keksimään jutunaiheita tuntemattoman ihmisen kanssa - tai alistumaan hiljaisuuteen...
No, onpahan jo molemmissa autoissa kesärenkaat.

Lapsetkin tosiaan sairastivat tässä välissä. Muropaketti oli kahdeksan päivää kuumeessa - virus. Sitä on liikkeellä, sairaanhoitaja terveysasemalla lupasi ottaa vastaan, jos alkaa lapsen tila huolestuttaa. No ei, tuli vain toinenkin kipeäksi.
Onneksi miehen työpaikan yt-neuvottelut on jo saatu tältä erää päätökseen, uskaltaa olla kotona lasten kanssa.

Tunnisteet: , ,