Huhtikuun räntäsade

Tällä viikolla on jo ollut ilmassa selvästi keväinen tuntu. Lapsetkin innostuivat pomppimaan lumen alta löytyneessä trampassa. Vuffella oli hieman asennoitumisongelmia - lapsilla on niiiiin kivaa eikä Vuffe pääse mukaan. Lahjoin pennun tyytyviseksi lampaanviulun jämillä, sai savunmakuiset luut kaluttavakseen ja oli ylen tyytyväinen.

Neitille olen viikon jo ommellut kevätpukua ulkoiluun. Sauma päivässä, päärme ja sauma parhaassa. Noo, yhden heijastimen ajattelin vielä applikoida takkiin ja sitten voin ryhtyä miettimään, miten kiinnitän vuorin päälliseen. Enkä ole vielä edes katsonut, löytyykö varastoistani sopivan mittaista takkiketjua. Housuihin en ole vielä katsonutkaan.

Tämänpäiväistä räntäsadetta katsoessani huokaan helpotuksesta, ihan hyvä, että neitillä on edelleen vanha kulahtanut toppahaalari päällään. Muita käsitöitä en ole ehtinyt edes ajatellakaan. Ehkä niitä joskus ehtii...

Etiopialasnutun ohjeet tulostin jo kauan sitten, mutta en ole vielä edes päässyt tutkimaan lankavarastojani. Nallesta en ajatellut tehdä, mutta ehkä Woolista tai Lanettista. Tai sitten ihan puuvillasta tai bambusta. Konepesun kestävää kuitenkin, että kestää kunnon nyrkkipyykin.

Sinappituubi ei ole vielä päässyt ulkoilmakävelyn makuun. Poika seisoa tönöttää aloillaan ja jos oikein innostuu, saattaa jopa heiluttaa yhtä kättä edestakaisin. Ihana vauva.

Naapurin koiralla oli murtunut jalkaterän luu, on nyt jonkin aikaa kipsikoipena. Ell oli käskenyt ehdottomasti pitää koiran sisällä koko kipsikauden. Totesimme yhdessä omistajan kanssa, että hulluksihan siitä koira tulee, kun on aina tottunut menemään ulkona mielensä mukaan (siis pääsee aina halutessaan ulos). Elmukelmua on nyt kieputeltuna kipsin päällä olevan muovipussin päälle ja tassu erikseen vielä kunnon suojarukkasella. Eikä ollut koira minulle kärmeissään, tyytyväisenä tuli rapsuteltavaksi.