Ou jee, vuodet vierii ja ikää karttuu

Edellisen postauksen jälkeen meille iski mahatauti. neiti ykäsi ensin, sitten Muropaketti ja Sinappituubi. Mies sairasti oman tautinsa sitten viime viikon aluksi.

Minä ja esikoinen tietenkin ollaan edelleen oltu terveinä, oksennustaudin osalta. Yhdistyksen vuosikokous oli ja sain aivan megalomaanisen mikromigreenikohtauksen, eipä ole sellaista ennen ollutkaan. Onnistuin ajamaan kotiin asti oksentamatta ja päätymättä ojaan, mutta loppuilta meni yökkiessä päänsäryn seurana hytisten saunassa. +95 astetta ja ihan umpijäässä. Yön tullen burana ehti vaikuttamaan ja seuraavana päivänä olivat aivot vähän hitaalla. Jos tiedätte, mitä tarkoitan - kun päätä kääntää, niin aivot seuraavat perässä millisekuntien viiveellä.

Kaikkea se ikä tuokin mukanaan.

Naapurin mökkiläinen säikäytti minut, kävi koputtamassa oveen yhtenä iltana. Vaimonsa oli pakottanut lähtemään mökkiä katsomaan, kun oli mieheni kuulemma soittanut päivällä jostain asiasta. No ei mies ollut soittanut, ehkä joku oli, ehkä ei. Naapuri hieman nolona pahoitteli, että niin myöhään illalla tuli häiritsemään (en minä suuttunut, vain säikähdin, kun joku tulee illalla koputtamaan ovea enkä edes kuullut auton ääntä - no oli jättänyt auton mökin pihaan). Mökissä oli kaikki kunnossa ja ehkä vaimokin rauhoittui, kun mies kävi katsomassa.
Saattaa sitten vast'edes tulla taas enemmänkin noita tarkistuskäyntejä tai soittoja. Mummo ei niitä enää soittele, kun ei enää muista numeroita ulkoa, ja palvelutalossa ei niin enää tule lehmien ammumiset mieleenkään.

Pikkusiskokaan ei enää ole teini. Tarjosin naapurikaupungin toiseksi parhaassa ravintolassa pihvin juhlan kunniaksi. Seuraavana päivänä sitten juhlittiinkin Sinappituubin 1-vuotissyntymäpäiviä. Minun pieni muruseni, eikö hän olekaan enää vauva?

Sinappituubi sitten otti ensimmäiset haparoivat askeleensa yhden vuoden ja yhden päivän ikäisenä. Voi vauvaani, ei vielä...