Tautia

Rahanmenoa ei voi estää. Hevoseton ihminen on kuulemma huoleton, mutta kyllä tuo rautainen menopelikin saa aikaan loven lompaakkoon. Joku iso säästöhuolto. Just, jos säästöä on se, että hinta ei ollut nelinumeroinen summa (ennen desimaaleja). No, saihan siihen hintaan myös raitisilmasuodattimen ja uudet raidetangon päät. Ja vesipumpun.
Loput rahat tuuppasinkin sitten laskuihin. Mikä siinä on, että vaikka kuinka maksaa, niin aina niitä vain tulee ja tulee lisää postin kautta? Paitsi H&M, sieltä tuli taas ilmoitus, että lasku mitätöity (tilasin vaatteita, tulevat ehkä joskus huhtikuun lopussa, ehkä, olen vain joskus onnistunut maksamaan oikein urakalla saman laskun useaan kertaan, ja olen edelleen saamapuolella ko. firmasta).

Nuorimmaisen pph soitti eilen, että Sinappituubilla on 39 astetta kuumetta. Herätin kotona nukkuvan miehen hakemaan poikaa ja tuupasin itse paperikasat postiin. Kaupan kautta kotiin juuri sopivasti päästämään mies töihin. Miehen työpaikalla yt-neuvottelut meneillään, ei oikein viitti olla joka viikko lastenhoitovapaalla.
Onneksi työmatka etelään mahdollista uutta pomoa tapaamaan oli jo edellisenä päivänä (pomo saattaa vaihtua, työ ei).

Kotona odotti hyvin surkea pieni vauva. Lapset aina taantuvat kipeinä ollessaan. Sinappituubi on taas pieni vauva, nukkuu ja tuhisee rinnalla, makoilee raukeana eikä kiipeä jatkuvasti pitkin tukia. Lääkittynä melkein juoksee - onneksi ei sentään ihan.

Esikoinen sairastaa nurinpäin, on alilämpöinen. Opettajan kanssa todettiin, että jotain tautia poika nyt tekee, mutta mitä. Sitäpä ei nyt taas ota selvää, ennenkuin tulee oikein kunnolla. Vaihtoehtoina ovat ainakin mahatauti, flunssa ja kuumetauti.
Vanhempainvartin muita aiheita olivat se, että esikoinen osaa lukea vähintään yhtä hyvin kuin muutkin luokallaan, paremmin kuin toiset ja vähän hitaammin kuin toiset. Matikka on esikoiselle tosi helppoa (näillä geeneillä) ja erityiskehut tulivat siitä, että poika oli vapaaehtoisesti ollut mukana teatteriprojektissa ja esiintynyt (tosin ei lavalla, vaan kertojana, mutta siis ihan vuorosanojen kanssa ja yleisön eli ekaluokkalaisten nähden!!!).
Itseasiassa ekan kerran tuon opettajan kanssa tuli hyvä mieli. Toki oli paljon parantamisen varaakin, mutta pohjavire oli positiivinen. Että esikoinen ei ole se ongelmatapaus, vaan tokaluokkalainen, joka on kehittynyt kuluneen lukuvuoden aikana isoin harppauksin ja jota ei olla tuuppaamassa erikoisluokalle, koska ei pidä perunoista... (ai niin, nyt esikoinen syö perunaa, ehkä se ratkaisikin koko ongelman?)

Olikin sitten sompaileminen tuon autohuollon kanssa, kun lapset olivat kipeinä kotona ja minä hoitajana - huollon olin tilannut siten, että olisin ollut toimistopäivän töissä, aamulla vienyt auton huoltoon ja taksilla toimistolle, ja illalla sama keikka toisinpäin. No eihän se nyt sitten onnistunut, enkä täältä periferiasta oikein viitsi taksilla ajella edestakaisin etenkään lapset kyydissä...

Nyt pitäisi paimentaa esikoista läksyjen teossa (ei oikein motivoidu, kun haluaisi jäädä huomennakin kotiin), laittaa tatuointi, tehdä iltapalaa, ripustaa pyykit, soittaa miehelle, etsiä eväät huomiselle metsäretkelle, pakata samaiselle retkelle kiikari ja istuinalustat, siis kertakaikkiaan ihan jotain muuta kuin tämä koneella koomaaminen.
**********************

Vuffeasiaa. Kylälle on tullut taas uusi koira, ehkäpä vuffe saa kaverin? Olisin ollut menossa pentutapaamiseen tällä viikolla, mutta ei tuon kuumeisen Sinappituubin kanssa oikein uskalla. Vuffen kanssa on vähän hankalaa tutustua muihin koiriin, kun kylän koirat ovat niin pelottavia sen mielestä. Ymmärrän susikoirien osalta sen, etenkin yksi niistä on minunkin mielestäni arveluttava (ja se on jo aika paljon). Yksi pienempi narttukoira olisi, mutta se taas on niin bitch ettei vuffe uskalla edes mennä sen ohi tietä pitkin.
Siksi ehkä vuffe onkin ottanut itselleen unilelun. Disneyn Rumpali joutui kirurgiseen toimenpiteeseen, jossa siltä poistettiin äänirasia (ei ollut kiva herätä yöllä iloiseen huudahdukseen "Hey Bambi!!!") No, ei ole kyllä kiva herätä yöllä siihenkään, että koira haukkuu korvan juuressa "Äiti mä en saa unta kun unilelu tippui lattialle sängyn alle ja mua pelottaa ja on pissahätä ja miksi en mä pääse sun viereen nukkumaan?"

Miksi tuo viikon yli vuoden vanha lapsi on kaikkein parasunisin?